Seksuaalinen väkivalta muuttaa paljon. Kun on kokenut silmitöntä kauhua, kuolemanpelkoa, raakaa väkivaltaa ja alistamista, on mennyt monesta kohtaa rikki. Välillä tekisi mieli tatuoida jonnekin teksti, ”käsiteltävä äärihellästi”. Esimerkiksi silloin, kun menee gynekologisiin tutkimuksiin. Ne tuntuvat ääriepämiellyttäviltä, enkä voi sille mitään, että kerta toisensa jälkeen ne kiepauttavat minut mielessäni terveyskeskuksen päivystyshuoneeseen, raiskaustutkimukseen. Tutkimushuoneen seinät muuttuvat päivystyshuoneen […]

Käynti lapsettomuusklinikalla on ohi. Minä meinasin pyörtyä. Mies selvisi hammaskiristelyillä ja tärinällä. Puudutusta lisättiin kolmesti. Neula, jolla biopsia tehtiin, oli valtava. Siis ihan valtava. Ja tulokset. ”Tässähän on näitä siittiöitä vähemmän, mitä odotettiin.” Uusittiin siis kolmesti. Voi kipua! Minulta pääsi itku, myötätunnosta ja siitä, mihin minun armaani suostuu. ”No, nämä riittävät YHTEEN hoitokertaan.” Yhteen. Voisiko […]

Enää yksi yö. Viime yönä en saanut nukuttua, jännitti. Ja pelotti.  Huomenna tähän aikaan meillä on tieto siitä, onko kaikki hyvin. Ja siitä, miten lapsettomuuspolilla edetään. Minä niin toivoisin, että kaikki menisi hyvin. Siippa on kovilla, spastisuus kiskaisee koko kropan hetkessä kaarelle pienimmästäkin ärsykkeestä. Ja biopsiassa olisi varmasti syytä pysytellä aloillaan. Sain onneksi huomiselle siirtovapaan, […]

Ihmettä! Meillä on KAKSI aikaa. 29.4 on kivesbiopsia ja 13.5 aika lapsettomuuspoliklinikalle. Suunnittelemaan hoitoja. Aloittelemaan hoitoja, voitteko uskoa? Kuulemma olisi pieni mahdollisuus, että ennen kesäsulkua ehtisi aloittaa IVF-hoidon. Jos kierto osuu kohdilleen. Jos siemennestenäyte on kunnossa. Jos kaikki menee hormoneiden kanssa hyvin. En halua jossitella. Haluan pitää kiinni tuosta annetusta toivosta. Siitä, että nyt, ihan […]

Silloin, kun sisimmässä leimahtaa ja päässä kuohuu, sitä olisi valmis välillä jättämään kaiken.  Sitten huomaa kysyvänsä itseltään, että MIKSI minä jäisin? Ja siihen löytyy vastaus jopa nopeammin kuin riidan alkamiseen. Syyt ovat NE hetket, kun.. illalla käpertyy toisen syliin ja toinen laittaa käden ympärille, suutelee hellästi niskaa ja kuiskaa korvaan: ”Minä rakastan sinua, nuku hyvin.” […]

Tänään en ole hermostunut kertaakaan. Tänään en ole kiroillut kertaakaan. En ole paiskonut ovia, en polkenut jalkaa, en tuhahdellut (siis kiroillut äänettömästi, kuten Mies sanoo), en järjestänyt minkään valtakunnan konfliktia. Sen sijaan olen nukkunut pitkään, venytellyt ja vanunut kukkalakanoissa auringonpaistetta ihastellen. Tehnyt lumitöitä terassilla, hipsutellut tiluksilla ja tutkaillut maasta ylös versovia sinivuokon varsia ja lehtiä. […]

Eilen Mies kysyi, eikö minua rasita jatkuva varpaillaan olo. Häntä rasittaa se, että olen koko ajan kuin persiille ammuttu karhu. Tunnustan ja tunnistan sen. En ole koskaan ollut kamalan kova suustani, mutta Miehen mukaan kiroan pahemmin kuin ahtaaja ja ”suustasi pääsevä teksti on jokseenkin huomattavassa ristiriidassa ammatillisen statuksesi kanssa.” Pinna on ollut todella kireä. Kahvimitan […]

Uni ei meinaa tulla.  Painajaisia. Menettämisestä. Yksin jäämisestä. Vähiin jääneitä öitä.    Ja väsymyksenkin keskellä ilohippusia: eilen eräs seurakuntalaisista soitti minut pikaiselle kotikäynnille. Ovikelloa rimpuuttaessani nuuhkin ihanaa tuoksua, joka valtasi koko rappukäytävän. ”Ihana, kun tulit. Minulla on sinulle kotiinviemisiä”, sanoi hän ja antoi minulle ison vadillisen PANNUKAKKUA. Sain niiden lisäksi lämpimän halauksen. ”Sinäkin tarvitset välillä […]

”Kyllä teitä on nyt kyykytetty ihan tarpeettomasti ja ihan liikaa”, sanoi Setä Terapeutti. Niin on. Koko tämä lapsettomuushoitokuvio tuntuu tällä hetkellä suurelta farssilta. Voiko tämä olla NÄIN vaikeaa? Maanantaina Mies yritti saada aikaa kivesbiopsiaan. Yksityiseltä klinikalta, jonne on maksusitoumus keskussairaalasta, todettiin, että ”kun pitäisi olla tuo labralähete..eikö sieltä keskussairaalasta annettu sellaista?” No ei annettu. Eikä […]

Kun viedään pimeään ja riisutaan paljaaksi kaikesta turhasta, sitä huomaa ajattelevansa äärimmäisen yksinkertaisia asioita. Että saisi herätä seuraavanakin aamuna. Saman Miehen vierestä. Että saisi ajaa hengissä työpaikalleen, tehdä työtä rakkaiksi tulleiden seurakuntalaisten parissa, osallistua elämän iloihin ja suruihin ja saada kulkea kappale matkaa kunkin sitä tarvitsevan rinnalla.  Että jokainen kohtaaminen jättää jäljen. Ja jokainen kohdattu […]