Joulun aika on raskas. Niin kuin kaikki juhlapyhät. Viimeisimpänä syntymäpäivä. Miten sitä ajatteleekaan, että ensi vuonna kaikki on paremmin. Että ensi vuonna on elämässään jossain tietyssä pisteessä. Että ensi vuonna meillä varmaan on jo ihana Pieni, josta kiittää ja iloita ja riemuita. Sitten, kun onkin se ensi vuosi eikä Pientä näy eikä kuulu, tulee odotuksen […]

Taistelen tuulimyllyjä vastaan. Tai ainakin sille tuntuu.     Sinä sanoit minulle ”Et sinä ole valmis Äidiksi. Ei sinulla ole siihen resursseja. Ajattele, sinulla voisi olla viisi lasta. Ei ole. Pitäisikö siitä oivaltaa jotain?” Jokainen sana sivalsi sieluani kuin ruosteinen, tylsä veitsi. Sinun sanasi sattuivat. Eivätkä ne parane, sillä haavat ovat riekaleina ja ne märkivät.

Niin. Kun murekkeesta unohtaa sipulikeiton, siitä tulee niin pahaa, että tulee itku. Kun sitä yrittää parantaa soijakastikkeella, siitä tulee vielä pahempaa ja tulee toinen itku. Kun käden ja silmän koordinaatio ei toimi, sitä saattaa hujauttaa kahvipannun tuhannen päreiksi tiskipöydän laitaan. Siitäkin saattaa tulla itku. Kun sukulaistyttöset ovat yökyläilemässä ja piilosta leikkiessään löytävät aikuisten lelujen piilon […]

Kun katson peiliin, niin näen väsyneet kasvot. Väsystä sumuiset silmät, hymynpuolikkaan, syksyn aikana tulleita uurteita. Enää en näe epäonnistujaa, en syyllistä, en uhria. Ne ovat olleet peilikuvani pitkään. Tämän syksyn matka Minuun, väsymyksen kautta, on ollut ratkaisevan suuri. Tuntuu, että minä olen tullut peilikuvaani takaisin. Uupumuksesta huolimatta tai ehkä juuri sen takia. En halua enkä […]

”Ollaanko karhuja?”, kysyi siskonpoika yhtenä päivänä. ”Ei tartteis koko ajan tehdä jotain.”   No, on myönnettävä, että tunnen välillä jokseenkin samoin. Talviunille vetäytyminen alle kolmivuotiaan tavoin tuntuisi ihan viisaalle ratkaisulle, varsinkin nyt, kun jokavuotinen joulupaniikki tuntuu olevan taas astetta konkreettisempi. (Meillä ei panikoida, meillä leppoistetaan. Kuten karhut.) Meillä ei tehdä itse voitaikinaa. Eikä piparitaikinaa. Meillä […]

painaudun hiljaa kättäsi vasten silitä hiuksiani sano että kaikki järjestyy anna minulle sellaista uskoa joka siirtää vuoria minussa joka antaa toivoa paremmasta ja siitä että huomennakin nousee aurinko   painaudun hiljaa kättäsi vasten sinä olet siinä   se riittää  

Tuon lauseen sain mukaani Setä Lääkäriltä yhdessä sairaslomatodistuksen kanssa. Kummasti sitä oppii leppoistamaan omaa elämäänsä, kun ei jaksa. Ja lohdutan itseäni myös sillä, että ei tarvitse. Ei aina tarvitse töhöttää, puuhata tai organisoida. Joskus riittää vaan oleminen. Ja mukavien asioiden tekeminen. Olen sairaslomani aikana oivaltanut seuraavia asioita: himmentämällä valoja ja lisäämällä kynttilöitä saa muutaman lisäpäivän […]

en minä jaksaisi ellen saisi rakastaa ja olla rakastettu en minä jaksaisi ellen saisi välillä käpertyä syliin tai ottaa syliin ja pitää siinä halissa on elämän voima ja rakkaudessa on kaikki ilo, toivo, kipu ja suru

Aiemmin kirjoitin, että mieli ei meinaa jaksaa. Ei, vaikka on hyvä koti, hyvä parisuhde, vakituinen työ ja ihanat ystävät. Setä Terapeutin suosituksesta ja Setä Lääkärin lähetteellä sisäänkirjauduin yleissairaalapsykiatrian avo-osastolle joitain viikkoja sitten. Traumaperäisen stressihäiriön vaikean ahdistus- ja unettomuusjakson johdosta. Pääsääntöisesti olen pärjännyt Sen kanssa kaikki nämä vuodet kohtuullisesti. Välillä on vaikeampaa, välillä Sitä ei meinaa […]

Kotimaa.24-verkkosivuilla oli uutinen kirkolliskokouksesta ja sisäministeri Päivi Räsäsen puhe kirkolliskokousedustajille abortista. Räsänen peräänkuuluttaa ihmiselämän ainutlaatuisuutta ja ainutkertaisuutta, myös sen suojelemista.  Abortti on edelleen tabu, josta ei puhuta. Ei, vaikka haluaisi. Siihen liittyy niin paljon tunteita ja mielipiteitä. On niitä, jotka henkeen ja vereen vastustavat sitä vedoten Raamattuun ja kymmeneen käskyyn. On niitä, jotka puolustavat naisen […]