Olen täti. Triplatäti. Triplasti onnekas ja onnellinen. Tänään sain sekä kehon että mielen virkistystä, kun sisko kyläili poikasensa kanssa meillä kylässä. Ovelta kuului jo ensimmäisenä reipas ”moi” ja heti perään ”olipas IHANAA tulla teidän kylään”. Siinä mielessä voin sanoa olevani onnekas, että sisarukset perheineen asuvat kohtalaisen lyhyen automatkan päässä. Olen saanut ja saan olla sisarusten […]

Tiedätkö, minä odotin sinua niin! Toivoin voivani tuntea ensimmäiset kipristelyt nähdä pikkuruiset piirteesi kuvaruudulla kokea nukkumaanmenosi ja heräämisesi kuin höyhen kutittaisi vatsaa. Toivoin voivani kulkea ympäriinsä sinun kanssasi ja kertoa kaikesta siitä kauniista ja ihanasta, mikä sinua täällä odottaa. Kuvittelin sinun silmäsi, hiuksesi, ensimmäisen hymysi ja koliikkihuutosi. Laskin mielessäni kaikki sinun sormesi ja pikkuruiset varpaasi. […]

  Sinun kätesi etsii olkapäätä kylkikaarta alaselkää   se tuntuu sille, kuin silittäisit jokaista solua minussa.   Silittäisit hellästi ehjäksi. Sinun kätesi ovat maailman hellimmät kädet.    

Minusta tuli yleissairaalapsykiatrian osaston potilas ”vitosen kakkonen” – uusi identiteetti muiden ykköstenkakkostenkolmosten joukossa. Minusta tuli monta kummallista sivua lisää potilaskertomuskansioon, jonka kannet repsottavat ja joista nimi on kertaalleen muutettu. Minusta tuli yksi etsijä lisää minuuden, oman elämän ja diagnoosien viidakossa jossa keltainen pilleri tuo unen ja valkoinen pilleri lievittää ahdistusta. Minä annoin itselleni luvan olla […]

Tänään syttyvät kynttilät. Kuolleiden omaisten, rakkaiden muistoksi. Ikävän ja rakkauden kynttilät. Ihan kuin kynttilän liekki kertoisi loppumattomasta rakkaudesta.  Meillä palaa tänään monta kynttilää. Hautausmaalla syttyy myös monta kynttilää. Haudoilla nousee sydämestä sanaton huokaus: kiitos, että olit! Kiitos, että olit osa elämääni, historiaani. Kiitos, että sain sinun kanssasi kulkea. Ja samalla, kun kiitän, suren.  Muistokiven kohdalla […]

En ole koskaan aikaisemmin pitänyt blogia. Päiväkirjaa olen kirjoittanut aina. Kirjoittaminen on minun pelastusrenkaani. Se on pitänyt pinnalla vaikeina hetkinä ja antanut voimaa. Sen kautta minun ääneni tulee esiin. Minussa on niin paljon sellaista, mitä en uskalla sanoa ääneen, mutta jonka tarvitsee päästä ulos. Minun elämäni on jakautunut kahteen osaan. On osa ennen Niitä ja […]

    Minä tiedän että sinä elät juokset jo pienillä jaloillasi perhosten ja kukkien keskellä. Sinä naurat. Halaat vastaan puhaltavaa tuulta ja lähetät sen mukana lentosuukon. Kasvosi piirteet, hymysi piirtyvät päivä päivältä syvemmin sydämeeni. Siellä, minne minä en voi sinua seurata siellä sinä olet minulle Rakas.  

  En tiedä miksi sanotaan                että kulkiessaan pimeässä laaksossa tai kuivassa erämaassa taiteillessaan miekanterävien kivien keskellä näkee elämänsä iloiset asiat                  ja ymmärtää kiittää niistä? Voiko jatkuva selviytymiskamppailu olla keskittymistä olennaiseen                 sen tärkeimmän […]