16 vuotta sitten elämääni asteli nuori mies, joka oli vakuuttunut siitä, että minä olen hänen elämänsä nainen. Ihasteltiin, tutusteltiin ja kokeiltiin. Ensipusu vaihdettiin pulkkamäen jälkeen uudenvuoden yönä. Pidettiin haparoivin sormin kädestä ja hymyiltiin salaa sisäänpäin. Kosinta tuli niin äkkiä, että en osannut kuin paeta. Elämä kuljetti kumpaakin omiin suuntiinsa. Hän meni naimisiin ja sai lapsen. […]

Minusta tuntui, että en selviä. Että maailma lakkaa olemasta silloin, kun täytetty erohakemus viedään käräjäoikeuteen. Epäonnistumisen tunne oli niin vahva. Itkin suihkun lattialla niin pitkään, että lattialaattojen saumat piirtyivät ihoon. Tuntui, että kaikki romahtaa. Eropapereiden viemisestä seuraavana päivänä heräsin kuitenkin. Maailma oli edelleen paikoillaan. Kevätaurinko teki kipeää. Se tuntui paljastavan kaiken sen, mikä oli vereslihalla […]

Kaikki nämä vuodet, niin myötä- kuin vastamäissä. Kaikki ne kerrat ambulanssin kyydissä, ensiavussa, teholla.  Kaikki ne hetket, kun kuitenkin selvittiin. Kaikki ne illat, jolloin toivottiin, vaikka ei vielä nähty. Ja ne yöt, jolloin hiljaa silitettiin selkää. Kaikki ne päivät, jolloin oli olemassa vain epävarmuutta. Kipua. Ahdistusta. Vihaa. Epätoivoa.  Minä uskoin meihin. Viimeiseen asti minä uskoin […]

Vaikeiden ja isojen päätösten edessä. Niitä ei voi enää lykätä. Tällä hetkellä minun ainoa toiveeni on se, että siivet kantaisivat. Toivoisitteko sitä minun kanssani? Note to self: minä selviän kyllä. On pakko selvitä.

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet ihan käsittämättömiä, monella tavalla. Olen kokenut töissä todellisia huippuhetkiä ja maannut sydänfilmissä terveyskeskuksessa ja ct-kuvissa keskussairaalassa. Ensin töistä, koska se on mukavampi asia. En tiedä, olenko muistanut kertoa, että meillä on aivan älyttömän hyvä tiimi. Saan tehdä töitä kolmen ihanan, viisaan ja taitavan naisen kanssa päivittäin lähitiiminä. Koko henkilöstö on […]

Tänään vietetään perheen uusimman tulokkaan ristiäisiä.  Minä en ole siellä. Ja se on yhtä aikaa helpottavaa ja kipeää. Helpottavaa siitä tekee se, että ei tarvitse pinnistellä. Yrittää olla vahva, näyttää siltä, että kaikki on hyvin. Minusta tuntuu, että en olisi selvinnyt ristiäisistä. Siitä toimituskaavasta. Siitä, kun pappi kehottaa kiittämään pienestä ihmeestä ja puhuu Jumalan hyvyydestä […]

Syy viimeviikkojen hiljaisuuteen löytyy kotoa.  Lapsettomuushoitojen lykkääntyminen johti siihen, että ahdistus keitti yli. Voimakkaammin kuin aikoihin. Tuntui siltä, että kaikki hajoaa ja hetken näytti siltä, että menetän kaiken minulle rakkaan.  Nurkkaan ajettuna oli valittava, puhutaanko vai luovutetaanko. Oli tehtävä päätös siitä, mikä on kaikkein tärkeintä ja ensisijaista. Ja oli pakko hypätä. Epätietoisuuteen, mutta luottamukseen. Meillä […]

Kops, kopsahti kirje luukusta. Lapsettomuuspoliklinikalle kiitos siitä. Yritimme siis saada suunnitteluaikaa sovitusti. Olisihan se jo pitänyt arvata, että ei se niin mene. Kirjeessä todetaan, että pyydetään molemmista psykiatrian puolen kannanotto tämänhetkisestä tilanteesta ja katsotaan sitä aikaa sitten. SAAKO NYT KIROILLA.? Niin, siis minustahan on tehty yhteensä 4 lausuntoa. Siis psykiatrian polin puolelta. Ensimmäisessä todettiin, että […]

En jaksanut enää. Joka puolelta tuntui tulevan vauvauutisia ja vauva-arkea. Kirjoitin rehellisen päivityksen, jossa kerroin olevani väsynyt olemaan ei-kenenkään ja silti seitsemän näkymättömän äiti. Kirjoitin kivusta, ahdistuksesta ja rakkaudesta. Mietin pitkään sen julkaisemista. Jostain löysin rohkeutta. Nyt sen tietävät suku ja ystävät.  Ja tiedättekö mitä?  Tällä viikolla on ollut helpompi olla. Minun ei ole tarvinnut […]

Tällä viikolla keskusteltua: ”Tule pois sieltä kaapista. Kolmannenkymmenennen kerran,  tule pois.” ”Älä laita päätä sinne rakoon, se jää jumiin.” Ja 2 sekuntia myöhemmin: ”Hakisiko joku ruuvimeisselin?!” ”Voiko haarukalla kaivaa korvaa?” ”Ne on minun tissit. Et voi koskea niihin.” ”Käsi pois kaverin housuista!” ”(Ruoka) ottimilla ei voi rapsuttaa nenää.” ”Älä uita sormia vesilasissani. ” ”Sinulla on […]