kokonaan ulos kaapista

En jaksanut enää. Joka puolelta tuntui tulevan vauvauutisia ja vauva-arkea.

Kirjoitin rehellisen päivityksen, jossa kerroin olevani väsynyt olemaan ei-kenenkään ja silti seitsemän näkymättömän äiti. Kirjoitin kivusta, ahdistuksesta ja rakkaudesta.

Mietin pitkään sen julkaisemista. Jostain löysin rohkeutta. Nyt sen tietävät suku ja ystävät. 

Ja tiedättekö mitä?  Tällä viikolla on ollut helpompi olla. Minun ei ole tarvinnut yrittää olla vahva. Olen saanut olla väsynyt, epätoivoinen ja haavoilla. Olen saanut sanottua sen ääneen: tahaton lapsettomuus on helvetti. Että olisin toivonut toisin.

Kaikki se vuosien puhumattomuus loppui. Miksikö? 

Jokainen keskenmeno on ollut meille kriisi. Jokainen on ollut suuri suru, jonka kanssa on vaan yritetty pärjätä. En ymmärrä, miksi niistä ei voisi puhua. On lupa surra. Kaivata. On lupa sanoa ääneen, että muiden vauva-arjen seuraaminen tuntuu minusta vaikealta omien menetysten vuoksi.

Lapsettomuus on meidän parisuhteemme kovin kriisi. Meillä on lupa saada muilta siihen tukea, aivan samalla tavalla kuin me tuemme muita heidän kriiseissään. Meillä on oikeus laittaa piste kaikille uteuille.

Kivusta pitää voida puhua, niin lapsettomuuden kuin keskenmenojenkin kivusta. Eikä siinä ole mitään pahaa. Olen ymmärtänyt,  että me emme ole  syyllisiä siihen, että raskaudet ovat epäonnistuneet. Miten pitkään sitä voikaan syyttää itseään! Ja kuinka moni muukin kärsii saman asian takia. Se on surullista. Toivoisin, että maailma nytkähtäisi kiiltokuvamaailmasta enemmän myötätuntoiseen maailmaan, jossa vaikeitakin asioita voisi sanoittaa ääneen ilman, että tuntisi itseään yhtään muita huonommaksi ihmiseksi.

Kaikki eivät kuitenkaan ymmärrä. On niitä,  joiden mielestä olen itsekäs, kun haluan jatkaa hoitoja, vaikka maailmassa on niin paljon hätää kärsiviä lapsia. On niitäkin, joiden mielestä lapsettomuus on asia, joka vaan pitäisi hyväksyä. Että olisi väärin haluta omaa lasta. Kummallista,  että molempien sanojat ovat itse vanhempia.

Nyt kaikki tietävät. Se ei haittaa. Sielu tuntuu vapaammalta kuin aikoihin.

On helpompi hengittää. 

 

Kommentit (9)
  1. Aivan mahtavaa!! Olen itse harrastanut jo viimeiset puoli vuotta samaa eli vastaan utelijoille, että meillä on takana kolme keskenmenoa, että ei niitä lapsia niin vain saada. Vaikka tällä hetkellä raskaana olenkin, ennen tätä raskautta olin jo päättänyt, että kerron lapsettomuudestamme myös somessa. Olen päättänyt, että kävi tässä raskaudessa miten kävi, teen saman eli pistän pisteen hiljaisuudelle. Jos muut eivät uskalla, niin voihan sitä jossain asiassa olla tiennäyttäjä.

    Suuri peukku ja halaus siis sinne, sinä rohkea nainen! <3

  2. Niin on. Teillä on lupa surra ja teillä on oikeus saada tukea. On varmasti ollut vaikea kertoa, mutta hienoa, että rohkaistuit, koska kukaan läheinen ei voi ymmärtää ellet kerro ja selitä mitä käyt läpi. Eikä siltikään voi täysin tietää mitä koette, ellei itse ole kokenut samaa. Mutta ainakin ne oikeat ystävät tietävät sitten, että tarvitsette tukea ja osaavat sitä antaa. 

    Toivottavasti olosi helpottaa nyt ja saat sitä kaipaamaasi tukea ja saat käsitellä asiaa juuri niin kuin se itselle parhaalta tuntuu.

    Ihana kuulla, ettet enää syytä itseäsi. 

    1. ❤ Jos yksikin pöljä vihjailu tai lisääntymisneuvo jää tällä toimenpiteellä kuulematta, niin se on sen arvoista.
      En ole niitä kaivannutkaan, vaan enemmän vierellä kulkemista. Mutta totta, on vaikeaa kulkea vierellä, jos ei tiedä.

      Syyllisyyskysymystä on tahkottu myös terapiassa. Näyttää vähitellen tuottavan tulosta. Onneksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *