uudet kaverit
Tässä tämän vuoden aikana sekä haaste-, käräjä- että ulosottoviranomaiset ovat tullet poliisin ohella tutuiksi. Tuntuu kummalliselle, että haastemiehen soittaessa hän juttelee kuin vanhalle tutulle ja kysyy vointiani ja arjen sujumista. Tai että kun vien jälleen uutta vastinetta käräjäoikeuteen, niin toimiston naiset tervehtivät lämpimästi ja toivottavat voimia arkeen ja tähän vastinerumbaan. Ulosottomiehestäkin on löytynyt ihan uusia puolia, ymmärtäväisiä ja lämpimiä. Hän on ottanut sydämenasiakseen saada minulle oikeutta, on etsinyt tietoa ja kysynyt viisaammilta. Poliisi taas on koko ajan ollut hyvinkin ymmärtäväinen ja minun puolellani. Kursailematta todennut tilanteen olevan ihan syvältä ja poikittain. Ja lohduttanut siinä, että kaikkea ei voi ennakoida eikä lähtökohtaisesti kenenkään tulisi joutua nukkumaan lompakko patjan alla tai poistamaan puolisonsa puhelimesta avainlukulistasta otettuja valokuvia, jotka on näpätty silloin, kun toinen osapuoli on sattunut olemaan suihkussa tai vessassa.
Identiteettivarkaus on oikeasti ihan pers***tä. Jos sen yhdistää maksuvälinepetokseen, niin kombo on melkoinen. Se aiheuttaa järjetöntä mielipahaa, ahdistusta ja harmaita hiuksia.
En voi kuitenkaan muuta kuin uskoa ja luottaa siihen, että jonain päivänä oikeus voittaa. Siihen asti luotan Miehen sanaan siitä, että se on ”vaan rahaa”. Ja siihen asti olen kuitenkin kiitollinen näistä uusista kavereista, joille oikeuden voittaminen on sydämen asia ja jotka ottavat tämän yhden naisenkin inhimillisen hädän ja kärsimyksen ihan toisissaan.
Mutta vinkkinä kaikille muille: älä jää suhteeseen, jossa puolisolla on peli- ja alkoholiongelma, varsinkaan, jos puoliso ei siihen halua apua! Minä tietämättäni ja tyhmyyttäni mahdollistin riippuvuuden pysymisen liian kauan. Nyt maksan kallista hintaa siitä. Tai, kuten Mies sanoo, pakkosäästän siihen asti, että oikeuskäsittelyn jälkeen tulee toinen, jossa haetaan tuomionpurkua minun kontolleni langenneisiin.