Tag: lapsettomuus

En jaksanut enää. Joka puolelta tuntui tulevan vauvauutisia ja vauva-arkea. Kirjoitin rehellisen päivityksen, jossa kerroin olevani väsynyt olemaan ei-kenenkään ja silti seitsemän näkymättömän äiti. Kirjoitin kivusta, ahdistuksesta ja rakkaudesta. Mietin pitkään sen julkaisemista. Jostain löysin rohkeutta. Nyt sen tietävät suku ja ystävät.  Ja tiedättekö mitä?  Tällä viikolla on ollut helpompi olla. Minun ei ole tarvinnut […]

Katsoin äsken talleenteelta Marja Hintikka Liven. En uskaltanut katsoa sitä viikolla. Halusin aikaa omille ajatuksille ja tunteille. Se olikin ihan viisasta, sillä niistin itkuräkää monta nenäliinallista ja lopetin katsomisen silmät punaisina. Kiitos Heidi Suomelle rehellisyydestä! Jäin miettimään jaksossakin kuultua tematiikkaa, joka on omasta elämästäkin niin vallan tuttua. Viimeksi eilen töissä lapselliset kollegat huokailivat, miten ihana […]

Kävin juttelemassa setä Psykologin kanssa. Viime syksynä olin jo lopettamassa terapiaa. Miten viisasta olikaan, että ei lopetettu!  Viime syksynä ja alkaneen vuoden aikana on ahdistus ollut välillä jotain ihan käsittämätöntä. Unet ovat olleet hakusessa,  painajaiset ovat pitäneet hereillä ja ptsd on kiukkuillut urakalla.  Setä Psykologi on jaksanut kuunnella, teettää emdr:ää ja rohkaista.  Välillä on ollut […]

”On hyvä puhua siitä, mikä ei voinut toteutua, vaikka siitä oli unelmoinut ja sen kaipuun varaan paljon rakentanut. Meissä on läsna myös se, mitä vaille olemme jääneet.” Martti Lindqvist Pidin eilen sylissä uusinta Pientä. Rakasta. Reilun viikon ikäistä. Nuuhkutin silkinsileää tukkaa, suukotin poskea. Ihmettelin unihymyjä ja hereillä ollessaan syvälle sieluun asti ulottuvaa katsetta. Silloin, kun […]

Silloin, kun on vähän väsynyt, oppii katsomaan maailmaa ruohonjuuritasolta. Kun ei jaksa kurkottaa korkealle, oppii suoriutumaan arjesta luovasti leppoistamalla. Ja välillä, kun toivottomuus tulevaisuuden suhteen tuntuu äärimmäisen suurelta,  pienet ilot tuntuvat valtavan voimauttavilta.  Juuri nyt iloitsen kolmesta asiasta: siitä, että Mies pystyy nukkumaan kasvot minuun päin (koska lihaskireys on helpompi eikä vaadi selkäkivun takia nukkumista […]

Muistattehan, miten meille on koko tämän ajan sanottu, että ihmeisiin pitää uskoa ja että tänä aikana, kun hoitoja ei ole jatkettu, pitää jaksaa yrittää kuitenkin kotona? En usko. Enää. Enkä jaksa yrittää. Mies kävi siemennesteanalyysissä. Lyhykäisyydessään sen tulos on sellainen, että ihmeitä ei voi tapahtua. Että raskaaksi tuleminen meidän molempien soluilla on nyt kuollut ja […]

Viime perjantaina soi puhelin. Sain sen paikan, mitä hain. Tai siis en ihan sitä, vaan työnantajan luovasti kikkaileman määräaikaisen, joka vakinaistuisi heti kun käyttöaste sallisi. Sen lisäksi, että haastattelusta jäi huono fiilis, ei tämä tarjottu versio nostanut potentiaalisen työnantajan pinnoja. Ei. Laski entisestään. Siispä minä sanoin: ”Kiitos, mutta en voi ottaa vastaan tarjottua paikkaa. Tarjoamanne […]

Kävin työhaastattelussa. Puhuimme pitkään työtavoista, vahvuuksista ja kasvatuskumppanuudesta. Koko haastattelun ajan oli varma olo. Omasta ammattitaidosta ja ammatillisuudesta. Sitten, jo melkein lähtiessä: ”Ois vielä yksi kysymys: onko sulla lapsia?” Jostain sisältä tuli vaistomaisesti ”ei ole”. Heti sen perään haastattelijat vilkaisivat toisiaan ja tuntui siltä, että tähän se nyt kaatuu – että niiden mielestä vanhemmuudesta ja […]

Olen miettinyt koko viikon sitä, mitä kirjoittaisin. Olen meinannut kirjoittaa siitä, miten leijonaa on taas kesytetty ja siitä, millaista tulipalojen sammuttelua varhaiskasvatus voi olla. Olen meinannut kirjoittaa höperöistä metsäretkistä ja huikeista ongelmanratkaisuista. Nyt ei tunnu siltä, että tekisi mieli. Kirjoittaa mistään muusta kuin kiukusta. Laskin eilen, että olen toivonut lasta nyt 13 vuotta. Niistä kolmestatoista olen […]

Ja sydän. Rakastan. Rakastan enemmän kuin ketään koskaan. Silti päivä päivältä enemmän tuntuu siltä, että pitää päästää irti. Alttarilla annettu lupaus kirveltää silmissä, sielussa. Myötä- ja vastoinkäymisissä. Luvannut rakastaa. Minusta tuntuu, että minä en pysty tähän. En nyt. On tapahtunut liikaa. Kipeät silmät. Ja niin kipeä sydän.