Tag: työ

Vuoden viimeinen päivä. Tämän blogin viimeinen postaus. Kun aloitin tämän blogin, kuljin pimeässä. Elin tahattomasti lapsettoman elämää silloisen puolisoni omaishoitajana. Ihan ensimmäisen tekstini kirjoitin yleissairaalapsykiatrian osastolta, jossa olin hoidettavana äkäilevän ja hankalan traumaperäisen stressihäiriön vuoksi. Unettomana, ahdistuneena, traumamuistojen kiduttamana.  Vuodet ovat pitäneet sisällään paljon. Niihin on mahtunut valtavasti iloa. Kumppanuutta. Selviämistä vammasta huolimatta. Iloa arjen […]

Maanantaina palasin töihin. Koko viikko on ollut yhtä sylissä pitämistä, kainaloon kiipeämistä, silittämistä. Kuuntelemista, katsomista. Ihmettelemistä.  Lähes kuukauden sairasloma oli pitkä aika. Siinä ajassa ehtii pienessä mielessäkin pyöritellä vaikka mitä. On tultu uudelleen tutuiksi, kun ensin on raivottu jätetyksi tulemisen kokemuksesta nousevaa ikävää ja kipeää ja sitten takerruttu sylissä kiinni kuin hukkuva. On tultu uudelleen […]

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet ihan käsittämättömiä, monella tavalla. Olen kokenut töissä todellisia huippuhetkiä ja maannut sydänfilmissä terveyskeskuksessa ja ct-kuvissa keskussairaalassa. Ensin töistä, koska se on mukavampi asia. En tiedä, olenko muistanut kertoa, että meillä on aivan älyttömän hyvä tiimi. Saan tehdä töitä kolmen ihanan, viisaan ja taitavan naisen kanssa päivittäin lähitiiminä. Koko henkilöstö on […]

Tällä viikolla keskusteltua: ”Tule pois sieltä kaapista. Kolmannenkymmenennen kerran,  tule pois.” ”Älä laita päätä sinne rakoon, se jää jumiin.” Ja 2 sekuntia myöhemmin: ”Hakisiko joku ruuvimeisselin?!” ”Voiko haarukalla kaivaa korvaa?” ”Ne on minun tissit. Et voi koskea niihin.” ”Käsi pois kaverin housuista!” ”(Ruoka) ottimilla ei voi rapsuttaa nenää.” ”Älä uita sormia vesilasissani. ” ”Sinulla on […]

”On hyvä puhua siitä, mikä ei voinut toteutua, vaikka siitä oli unelmoinut ja sen kaipuun varaan paljon rakentanut. Meissä on läsna myös se, mitä vaille olemme jääneet.” Martti Lindqvist Pidin eilen sylissä uusinta Pientä. Rakasta. Reilun viikon ikäistä. Nuuhkutin silkinsileää tukkaa, suukotin poskea. Ihmettelin unihymyjä ja hereillä ollessaan syvälle sieluun asti ulottuvaa katsetta. Silloin, kun […]

Tänään oli hyvä päivä. Töissä laulettiin talvilauluja ja tehtiin jäälaboratorio. Lapset olivat lumen tutkimisesta aivan haltioissaan. Meille selvisi, että lumi on vettä ja että sen sulamista kädelle voi nopeuttaa muun muassa hönkimällä siihen lämpimiä henkäyksiä. Sekin selvisi, että lumi on oikeasti todella likaista, eikä sitä kannata syödä. Lunta myös maalattiin sateenkaaren kaikissa väreissä. Ja huomisia […]

Viime perjantaina soi puhelin. Sain sen paikan, mitä hain. Tai siis en ihan sitä, vaan työnantajan luovasti kikkaileman määräaikaisen, joka vakinaistuisi heti kun käyttöaste sallisi. Sen lisäksi, että haastattelusta jäi huono fiilis, ei tämä tarjottu versio nostanut potentiaalisen työnantajan pinnoja. Ei. Laski entisestään. Siispä minä sanoin: ”Kiitos, mutta en voi ottaa vastaan tarjottua paikkaa. Tarjoamanne […]

Kävin työhaastattelussa. Puhuimme pitkään työtavoista, vahvuuksista ja kasvatuskumppanuudesta. Koko haastattelun ajan oli varma olo. Omasta ammattitaidosta ja ammatillisuudesta. Sitten, jo melkein lähtiessä: ”Ois vielä yksi kysymys: onko sulla lapsia?” Jostain sisältä tuli vaistomaisesti ”ei ole”. Heti sen perään haastattelijat vilkaisivat toisiaan ja tuntui siltä, että tähän se nyt kaatuu – että niiden mielestä vanhemmuudesta ja […]

Sinä tulit eteeni ja katsoit minua silmät leimuten. ”Sinä jätit minut ihan yksin”, kivahdit ja käänsit minulle selkäsi. Hento nyyhkytys vavisutti koko pientä kehoasi. ”En jättänyt”, sanoin ja nostin sinut syliin. — Osallistuimme paloharjoitukseen. Olimme puhuneet siitä reilun viikon. Luimme paloautokirjoja ja katsoimme Ransun pelastuskoulua. Laskimme päiviä siihen, että paloautot tulisivat ja näyttäisimme, miten hienosti […]

Olen miettinyt koko viikon sitä, mitä kirjoittaisin. Olen meinannut kirjoittaa siitä, miten leijonaa on taas kesytetty ja siitä, millaista tulipalojen sammuttelua varhaiskasvatus voi olla. Olen meinannut kirjoittaa höperöistä metsäretkistä ja huikeista ongelmanratkaisuista. Nyt ei tunnu siltä, että tekisi mieli. Kirjoittaa mistään muusta kuin kiukusta. Laskin eilen, että olen toivonut lasta nyt 13 vuotta. Niistä kolmestatoista olen […]