Kesällä juhannuksen jälkeen meitä on viisi. Bebiksen eli beebon kasvatusprojekti on kovassa käynnissä. Raskaus on nyt vähän yli puolessa välissä ja miten jännää on saada vauva. Linan syntymästä on jo niin pitkä aika, että olen vallan unohtanut millaista elämä on ihan pienen kanssa. Nyt beebo potkii ja liikkuu kovasti, varsinkin hyvän musiikin tahdissa ja auton ratissa. 

Selvisin ensimmäisestä ruotsinkielisestä ultrakäynnistäkin ihan hengissä ja olen tosi ylpeä itsestäni etten joutunut vaihtamaan kieltä englantiin. En edes tiedä olisiko barnmorska osannut englantia vai ei. Kävin ultrassa yksin, koska miehen työmatka osui juuri ikävästi ultraviikoille (18-20). Ekassa ruotsin neuvolassa pääsimme käymään yhdessä ja neuvolatäti aka barnmorska oli tosi kiva ja rento. 

Meidän modern family kasvaa joko tytöllä tai pojalla, sitä jännätään ihan sinne kesään asti. Me ei aiota ottaa selvää sukupuolesta. Mulle asia oli aika uusi, koska Suomessa lähes kaikki ottavat selvää ja mäkin luulin ottavani. Miehelle tämä asia merkitsi kuitenkin paljon enemmän ja hän ei halua tietää, joten päätin olla vuoden tyttöystävä ja kunnioittaa hänen toivettaan. Mulla on kuitenkin tosi vahva tyttöfiilis, koska olen oksentaminen on raskauden myötä mun uusi harrastus. Jep, vieläkin vaikka raskaus on jo pitkällä. Oksensin myös Linan raskaudessa, mutta en enää muista mille viikoille asti. 

Olen ollut välillä vähän paremmassa ja välillä tosi huonossa kunnossa oksentamisen vuoksi. En onneksi enää oksenna niin paljoa, mutta lähes päivittäin kuitenkin. Ei mitenkään hauska juttu, mutta tähänkin on alkanut jo vähän tottua. Muuten olen voinut ihan ok, mitä nyt raskaushormoonit tekevät päivistä välillä vähän mielenkiintoisia. 

Työkuviot sain järjestymään tosi hienosti, kiitos mahtavan esimiehen. Saan tehdä etänä osan viikosta ja kerran viikossa käyn Helsingissä tekemässä yhden lähipäivän. Helsinki-päivät ovat tosi tärkeitä, koska nään mielettömät työkaverit. Niiden päivien avulla jaksaa pakertaa etäpäivät tosi hyvin. Ja en siis enää lennä, vaan siirryin maatöihin kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin saanut selville olevani raskaana. Oli tosi haikeaa lennellä viimeiset lennot, ehdin lentää tasan vuoden ennen maatöihin siirtymistä. 

Vaikka raskaus on jo pitkällä ei olla tehty oikein mitään vauvahankintoja. Mulla on mentaliteetti, että kyllä ne sitten ehtii lähempänäkin. Ja hyvin pärjää alussa vaikka ihan kaikkea ei olisikaan hankittuna. Nyt olen lähinnä tyytyväinen kunhan mahdun johonkin housuihin. Sain ystävänpäivänä jumppahousut ja mama-treenipaitoja ja ne ovat tuoneet iloa tähän turvonneeseen olemukseen isosti. 

Tänään on mun lomapäivä ja seuraavaksi aionkin möhömahan kanssa lähteä kävelylle ulos aurinkoon! 

Ihanaa viikonloppua!