8 vuotta äitinä

Eilen juhlittiin Linan 8-vuotissynttäreitä ja nyt äitienpäivän kunniaksi aloin miettimään omaa taivaltani äitinä. Kahdeksan vuotta on itsessään aika pitkä aika, jossa ehtii onnistua, mutta tehdä myös monen monta virhettä. Kasvattaa, tukea ja toivoa päivittäin parasta. Äitiys ei onneksi ole mikään kilpailu ja joka päivä voi onnistua olemaan hyvä äiti.

Raskaana ollessa sitä yrittää muistella millainen se edeltävä raskaus oli ja käydä läpi niitä kokemuksia ja tuntemuksia. Valitettavasti kahdeksassa vuodessa ehtii unohtaa tosi paljon, osan ehkä jopa tietoisesti ja sen toisen osan vain koska ei muistikapasiteetti riitä. En ole koskaan asettanut mitään tavotteita omalle äitiydelle, toivon että vain olemalla oma itsensä pystyn olemaan juuri oikeanlainen äiti.

Äitiys on parasta koko maailmassa. Ei ole, eikä tule mitään muuta joka voisi ohittaa rakkauden omaa lasta tai lapsia kohtaan. Olen suunnattoman ylpeä Linasta joka päivä. On mahtavan ihmeellistä, että minä kaikista maailman ihmisistä olen onnistunut kasvattamaan noin hienon tyttären. Voin vain toivoa, että onnistun edes puoliksi niin hyvin tämän mahassa kasvavan bebiksen kanssa.

Suurin haaste äitinä olemisessa on meidän perheessä se, että Linalla on kaksi rakastavaa kotia. Haluaisin olla Linan kanssa joka päivä, mutta samalla tietysti haluan antaa hänen isälleen myös yhtäläiset oikeudet nauttia vanhemmuudesta. Lina onkin tämän vuoksi ihan pro-traveller ja lentelee kahden kodin välillä super reippaasti. Hän puhuu kahta kieltä yhtä vahvasti ja hänen sosiaalinen älykkyys on ihan verraton. Samalla vaikka itse joutuu luopumaan yhteisestä ajasta niin on upeaa tarjota monta rakastavaa ihmistä Linan elämään ja kasvattaa hänestä maailman kansalaista, jolla on kaksi eri kotia, kahdessa eri maassa. Aikamoinen valttikortti tulevaisuuteen!

Eilen meillä oli hauskat juhlat, jossa helium-ilmapallot olivat hitti ja kakku onnistui täydellisesti! Tästä on hyvä jatkaa kesän odotusta ja toivoa, että seuraava bebis syntyisi ensi kuussa.

Kivaa äitienpäivää kaikille!

Perhe Ystävät ja perhe Lapset Vanhemmuus

Kun raskaus on ihan paskaa

33 viikkoa raskaana 

Raskaus on ihanan pitkällä ja ollaan sillä kuuluisalla voiton puolella. Huh! Eilen lupasin kirjoittaa totuuden tästä mun raskaudesta iloineen ja suruineen.

Raskauspahoinvointi. Vaikka äitiys on parasta maailmassa niin mun kroppaa ei ole luotu tähän hommaan. Olen oksentanut koko raskauden. Ensimmäiset kolme-neljä kuukautta todella intensiivisesti monta kertaa päivässä ja nyt enää muutaman kerran viikossa. Barnmorska onneksi ’lohdutti’ että kun näin pitkälle on jatkunut niin varmasti jatkuu loppuun asti. Ihanaa. Viikonloppuna juttelin ’muinaisnorjaa’ niin että silmäluomia myöten naama oli verenpurkaumilla. Kuulostaa juuri niin kamalalta mitä se onkin. Autossa pitää olla muovipussi jos paha olo yllättää kesken moottoritien. Ollaan myös muutaman kerran jouduttu koukkaamaan jonnekin metsätielle, että olen saanut oksentaa.

Raskaushormonit voi herranjumala. On miehellä kyllä kestämistä. Millon itkettää, milloin suututtaa, milloin kaikki on ihanaa ja milloin jotakin siltä väliltä. Todella iisiä eloa siis ja tunteiden vuoristorataa. Olen itkenyt ja nauranut ja itkunauranut. Pahoinvointi on vaikuttanut myös vahvasti mieleen. Oksennuspäivinä olen todella negatiivinen ja kaikki tuntuu todella tympeältä. Tuntuu etten jaksaisi enää yhtään. Liikunnan avulla olen saanut pidettyä pään joten kuten kasassa, etenkin ulkona kävely on parasta terapiaa.

Turvotus, etenkin lentopäivinä, morjesta. Odottelen ilolla miten tämä pahenee kesää kohti. Pääsiäisenä meille osui tänne kesäiset lämpötilat ja seuraavalla viikolla olinkin neuvolassa extra-käynnillä, koska piti sulkea pois raskausmyrkytys. Turpoan siis pahemmin kuin pallokala. Neste nousee koko kroppaan. Nilkat, ranteet, posket, kaikki täynnä nestettä. Tuntuu todella kamalalta. Iho venyy ja paukkuu.

Selkäkipu. Keskiraskauden tienoilla alkanut hauska pikku vaiva. Alaselkä juilii ja vihloo, mutta tähän onneksi löytyy apua tukivyöstä! Ja liikunta auttaa myös! Kävelylenkkien avulla olen päässyt pahimmista kolotuksista eroon, mutta täysin kivuton ei selkäosasto ole.

Läski ja raskauskilot. No se turvotus ja muut raskauskilot. En valitettavasti kuulu siihen kategoriaan, että painoa tulisi vain kilo tai kaksi. Tarkalleen en tiedä montako kiloa on tullut, mutta riittävän monta. Yritän syödä mahdollisimman terveellisesti ja liikkua, mutta kroppa nappaa kilon jokaisesta pullan näkemisestä. Päätin tänään etten aio tästä asiasta stressata. Enkä myöskään antaa herkkuhimoille yliotetta, mutta tiputellaan kiloja sitten kun bebis on ulkona.

Päänsärky. Hauska viimeisten viikkojen vaiva. Päivittäinen päänsärky, joka kiusaa otsalohkoa. Yksi raskausmyrkytyksen oireista, mutta muuten arvot ovat ok (verenpaine ja pissa), joten pitää vaan selvitä tästä.

Pissahätä. Käyn päivittäin noin sata kertaa vessassa. Vauva onnistuu pötköttelemään rakon päällä juuri oikeassa kohdassa, joten pakottava pissahätä on loppuraskauden ehdoton herkku.

Erakoituminen.  Mulla on ihania ystäviä, mutta koko raskausajan olen enemmän tai vähemmän erakoitunut. Kun on koko ajan huono olo niin ei vaan jaksa pitää edes ystäviin yhteyttä. Kotona tehtävät etähommat ovatkin sopineet erakkoraskauteen tosi passelisti. Tämä on tosi hämmentävää, koska ilman raskautta olen tosi sosiaalinen tyyppi ja ystävät ovat elämän suola.

 

Mutta loppusuoralla tässä aletaan jo olla! Ne kaikki kuuluisat kliseet pyörivät mielessä: valoa tunnelin päässä jne. Kyllähän tästä selviän  minä kuin kaikki muutkin! Vauva vaikuttaa tosi terhakkaalta tapaukselta ja en malttaisi odottaa, että pääsemme tapaamaan hänet. Emme tiedä onko tyttö vai poika tulossa, joten se luo oman yllätysmomenttinsa synnytykseen. Nyt se kuuluisa suomalainen sisu mitataan ja hammasta purren loppua kohti! Onneksi kesälomalla ei tarvi murehtia jaksamisesta töiden kannalta.

Huomenna edessä lentopäivä, joten lähdenkin tästä metsästämään lentosukkia!

 

Perhe Oma elämä Lapset