Kolmas kuukausi & uusia tilanteita

Romeo täytti viikko sitten jo 3kk! Poika on kasvanut ja oppinut jo vaikka mitä tuossa ajassa. Parasta on, kun hän on valtaosan ajasta hirmu hyväntuulinen hekottelija, ja se, kuinka omat kasvonpiirteet alkaa hahmottua pikkuvauva-piirteiden takaa.

Viimeksi tänään kun kävin häntä kurkkaamassa kesken päiväunien, ajattelin että miten onnekas olenkaan. Miten onnekas olen kun olen saanut noin upean pienen ihmisen elämääni ♥ Näitä hetkiä tulee vähän väliä ja hyvin spontaanisti – silmittömän vahvan hyvän olon aallon kera.

Eilen R sai 3kk rokotteet; toisen rotavirusrokotteen, joka annetaan suun kautta, ja kumpaankin reiteen pistettävät yhdistelmärokotteet. Ensimmäisestä piikistä tuli pieni itku, toisesta iso itku. Rota-rokote maistui hyvin, niinkuin viimeksikin. Kyllähän se vähän vihlaisee sydäntä, äidillä ainakin, kun niin iso harmi iskee. Se oranssi neula joka itsellä ei tunnu missään, on kuitenkin lähes vauvan reiden halkaisijan pituinen ja varmasti sattuu, rokotteen kirvelyn lisäksi. Nopeasti itku kuitenkin loppui  kun ei toimenpide mene vielä samalla lailla tunteisiin asti, toisin kuin sitten hieman isommalla lapsella saattaa. Illalla ja yöllä sitten taisi vähän särkeä-kolottaa ja vatsaa väänsi, mutta syli ja syöminen auttoi. Reipas pieni mies 🙂

Viime viikolla tehtiin reissu Joensuuhun. Ennakkoon matka hieman stressasi (minua tietty), mutta onneksi se oli turhaa. Vastasyntyneen tuen pois otettuani, Romeo on viihtynyt ihan eri tavalla turvakaukalossa. Aiemmin karjuminen alkoi heti kun tyyppi laitettiin kaukaloon, nyt harmittaa vain, jos tulee tylsää kesken matkan. Vastasyntyneen tuki tuki niin hyvin, ettei R mahtunut lainkaan liikkumaan – hyvä että kädet mahtui viuhtomaan. Se taisi olla se kivi kengässä. Nyt kun ei kaukalo jähmetä koko vartaloa enää, on hän tyytyväinen matkustaja. Kuka sitä Hämpin patsaana viihtyis -paitsi Hämpin patsas itse.

Noin seitsemän tuntia per suunta meni matkaan pysähdyksineen. Stoppeja oli kolme kpl mennen tullen. Ajoitettiin matkat niin, että Romeon vahva uniaika täytti osan niistä. Aamupäivällä hän nukkuu pisimmät päiväunet ja illalla 19-20 hän nukahtaa yöunille. Mennessä lähdettiin siis klo 8:00 ajamaan, jolloin päästiin pitkästi yli Jyväskylän ennen kuin herra heräsi ensimmäisen kerran ja tullessa lähdettiin alkuillasta ajelemaan takaisin, niin loppumatkasta R nukkui viimeisen 2,5h.

Joensuussa oli ihana nähdä mummia, ukkia ja serkuksia. Romeo oli hyvällä tuulella koko viikonlopun ja varmasti siihen vaikutti se, että pidettiin tarkasti rutiineista kiinni. Aiemmin kirjoitinkin siitä, kuinka poika on tosi levoton öisin jos käy paljon vieraita ja syli vaihtuu useasti. Joensuussa hän nukkui yöt todella hyvin. Väitän, että unirytmistä kiinni pitäminen auttoi, mutta myös se, että nukutin kotona sisällä ennen reissua poikaa päivisin vaunun kopassa, koska tiesin että hän nukkuu siinä myös Joensuussa. Tällä tyylillä se ei ollut uusi juttu, ja vaikka reissun päällä oleminen oli, niin tutulla tapaa toimiminen uudessa ympäristössä tuki hyviä unia. Vaunukopassa oli muutaman viikon ajan myöskin sama harso, sekä nalle, jotta tuttu, oma tuoksu toi turvallisuuden tunnetta. Päiväunilla oli välillä myös minun huivini taiteltuna pään alla, se toimi myös tutun tuoksun ritarina 😀 Romeo meinaan reagoi uusiin vahvoihin tuoksuihin vahvasti. Esimerkiksi hajuvesi tai pesuaine vaatteessa saattaa saada itkun aikaiseksi.

Eli taas ennakointi oli hyvä tapa valmistautua uuteen tilanteeseen, ainakin meillä se tuntui auttavan. Vierastamisen suhteen toimittiin niin, ettei heti ensimmäisenä anneta ”vieraaseen” syliin, vaan totutaan hetki tutussa sylissä ensin uuteen ympäristöön, ääniin ja kasvoihin. Sitten kun poika selkeästi alkaa ”jutella” ja liikehtiä vilkkaammin, saa muutkin ottaa häntä syliin. Tämä todettiin toimivaksi, ainakaan tällä reissulla ei vierastamista tullut ollenkaan.

Ajatuksena meillä on ollut koko ajan, että ahkera reissaaminen (joka on ollut mieleinen elämäntamme), niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ei unohdu ainakaan kokonaan vauvan tultua. Mikäli siis se on mahdollista meistä riippumattomista syistä. Toistaiseksi suunnitelma näyttää onnistuvan, mitä nyt koronatilanne rajoittaa osaltaan. Ja täytyy myöntää, että kun on vihdoin mieleinen koti, ei ehkä polttele niin paljoa sieltä enää lähteä. Kai sitä on vanhaksi tulossa heh…

Voin kyllä tässä ohimennen mainita että tämä vanhus suunnittelee parhaillaan naamiais-synttäripartyja Studio 54 teemalla Uudeksi vuodeksi. Eli vaikka ”ikää tulee”, elämäninto ja pilke silmäkulmassa sen kuin lisääntyy 😀 Ehkä sitä vain ns. vauhdikkuus muuttaa muotoaan iän myötä. Energiaa menee nyt paljon perhe-elämään ja talon asioihin matkustamisen ja harrastamisen sijaan, mutta voi olla että jonkun vuoden päästä se menee sitten taas ihan muihin juttuihin.

Noniin taas lähti laukalle ja aloin horista ihan ohi aiheen. Pointti tässä postauksessa oli se, että poika on jo iso ja uusia juttuja on koettu ja hyvin on männy. Haha, palataan taas 🙂

Nana