Baby Showerit
Olin osannut odottaa jo baby showereita jonkin aikaa, koska meidän tanssiryhmällä on ollut tapana järjestää jokaiselle raskaana olevalle omat showerit. Meitä on kuitenkin yhteensä 11 henkilöä, niin helpompi pitää keskenään ne, kuin odottavan äidin muun ystäväpiirin kanssa yhdessä. Tosin välillä mietin joutuuko kekkerit skippaamaan kokonaan kunnes korona-tilanne paranee.
Kuitenkin joka viikonloppu lähiviikkoina olen yrittänyt pukeutua mahdollisimman normaalisti, jos sattuisi homma kohdalle. Ei sitten tarvitse ”ihastella” myöhemmin kuvia, jossa olen pukeutunut Henrin Niken collegehousuihin, jotka putoaa päältä, ellei niitä vedä vatsan yli (Obelix in da house) ja laama t-paitaan missä lukee ”No problama”.
Toki helpottava seikka on se, että nyt ollaan siinä pisteessä, että housut voi melkein unohtaa. FINALLY! Sen verran lämpöisemmät kelit antaa vihdoin vapauden pukea mekon ja paksut sukkahousut, jotka -ah- eivät purista tai paina mahaa.
Henri oli lähdössä noutamaan mukamas painonnostoräkin osia, ja kysyi haluanko lähteä mukaan. Halusin. Totesin, että koska hän kysyi näin, ei ehkä ole baby showerit kyseessä. Puin silti maailman mukavimmat sukkahousut ja neulemekon päälleni laama-paidan sijaan ja hyvä niin. Auton kurvatessa Finlaysonille, oli pari mimmiä plakaatin kanssa minua vastassa ♥
Siitä käpsittiin tanssistudiolle, missä normaalisti treenaammekin ja vitsi että oli kiva käydä siellä, vaikkei tanssiminen tällä kertaa kyseessä ollutkaan. Siellä oli sitten loput huijarit odottamassa herkkujen ja lahjusten kera.
Itkuhan siinä pääsi.
Tosin harvassa on ne päivät kun se ei pääse. Kyllä mä niin odotan että tämä hormonimyrsky laantuu. Sitten ensi elämässä…
Salaattia, croissanteja, suolaista piirasta ja juustonaksuja. All I ever asked 😀
Leopardikakku!!! Syötävän söpö ja herkullinen! En yleensä täytekakuista välitä, mutta tätä söin jopa kaksi palaa!! Lähti laukalle.
Saatiin lahjakortti Kuopus-liikkeeseen ja custom made siili-body ja pöksyt! Lisäksi ihana runo oli kirjoitettu korttiin. ISP (=itkuhan siinä pääsi) (otan tuon ehkä vakkari käyttöön).
Vauvakalenteriin kirjoitettiin nimiarvaukset sen päivän kohdalle, milloin veikkaa Ärrän syntyvän. Hauska nähdä, osuuko kukaan oikeaan!
Vaikka kaikki meidän jengistä päässeet paikalle koronan vuoksi, oli superkiva nähdä edes suurin osa Dameseista. Ja herkutella. Vaihtaa kuulumisia. Ja juoruta. Käydä muuallakin kuin kotona tai ruokakaupassa. Ja pukeutua mekkoon!
Kiitos ihanat Vermillion Damesit ♥♥
♥: Happy face, Nana
