Makuuhuoneen vuoro

Syksyllä muutimme omakotitaloon, joka asuintiloiltaan oli suurimmaksi osaksi jo remontoitu, mutta toinen vessa ja uima-allashuone vielä kesken. Nyt vessa on tehty ja allashuone on parhaillaan työn alla.

Pikkuhiljaa olen muokannut myös muita huoneita enemmän meidän näköisiksi ja seuraavana olisi vuorossa päämakuuhuone. Lähinnä seinäpintaa aion muokata ja vaatehuone tarvitsee oven. Harmaa tapetti isoilla ruusukuvioilla on revitty jo irti, nyt tilalla ammottaa valkoinen väriä kirkuva seinä. Ajatuksena on, että teen kyseisen seinäpinnan epätasaiseksi laastilla, jotta se muistuttaa vanhaa rappausta tai eläväistä kalkkikiviseinää. Sitten maalaan päälle.

Haluan tehdä aina itse kaiken mahdollisen remontin, jotta saan sellaisen kuin haluan tai edes sinne päin 😀 Toki konsultoin ammattilaisia tuotteiden valinnassa ja työvälineissä, mutta muuten annan palaa ihan omin pikku kätösin.

Olohuoneen tiiliseinän muokkasin jäykästä 70-luvun asiapentti-tyylistä rennommaksi ihan vain maalaamalla saumat ja ”vahingossa” sotkemalla sitä myös yli äyräiden. Kyseessä siis sama seinä, vaikka tiili näyttää punaisemmalta oikeassa kuvassa jostain syystä.

Kokonaisuutena tykkään mielettömästi seinän rennommasta fiiliksestä.

Paljon matkustaneena (kuten myös miehenikin), sisustustyylimme on saanut paljon vaikutteita ulkomailta. Rakastan käyttää värejä, erilaisia pintamateriaaleja ja panostan harvinaisempiin huonekaluihin. Lisäksi tilojamme koristaa ulkomailta tuodut erilaiset tekstiilit ja sisustusesineet. En viihtyisi lainkaan ns. ”Ikea-kodissa”. Ei sillä etteikö nekin voisi olla todella kauniita kokonaisuuksia (ja itsellänikin on jotain Ikea-tavaraa), mutta täysin Ikean tai Suomen huonekalukaupoista löytyvillä huonekaluilla ei saa minulle mieluista kotia.

Paljon on koluttava nettikirppis-sivustoja ja pyörittävä kaikenmaailman vanhan tavaran kaupoissa tai peräkonttikirppiksillä löytääkseen jotain harvinaisempaa ja muuta kuin skandinaavista sisustustyyliä. Toki sisustuskaupatkin on täynnä upeita huonekaluja, mutta monesti ne ovat myös tyyriitä. Ja aina ei pysty panostamaan rahallisesti vaikka haluaisi. Tällä ”kodinkoristelu-tyylillä” on löydyttävä aikaa ja kärsivällisyyttä, koska luonnollisesti kaikkia itselle täydellisiä kappaleita ei ole tarjolla heti muuton jälkeen vaan hyvällä tuurilla vasta viiden vuoden päästä. Eli tämä on tavallaan jatkuva keräilyharrastus 😀

Makuuhuoneen kulmakiviksi olen ajatellut tosiaan vahvat värit, rosoisen taustan, elämää nähneet puiset yksityiskohdat ja kuvioiden kirjavuuden. Vaikka hullaannun aina kuviolaatoista lattiassa, seinässä tai vaikka katossa, olisi mielipuolista lähteä repimään kaunista ja lähes uutta makkarin lattiaa irti nyt, joten kuviot tuon huoneeseen tässä kohtaa tekstiileiden avulla. Seuraavassa vähän inspiraatiokuvia:

Kuvat Pinterestistä. Saisipa maisematkin tuotua ulkomailta mukanaan!

Tärkeä yksityiskohta huoneessa tulee olemaan vaatehuoneen ovi. Kuvien avulla saa parhaan käsityksen mitä tarkoitan, joten tässä inspiraatiokuvat oveenkin:

Meillähän löytyy siis jo puiset vanhat pariovet, rullat ja maalikin, lattarautaa pitäisi vielä ostaa kiskoksi ja sitten vain alkaa hommiin. Suomenlinnasta peräisin olevat puuovet ja rullat ostettiin Porvoon Wanhasta Rautakaupasta (jota muuten suosittelen ihan kaikille! Ihana paikka, huippu henkilökunta ja upeita tavaroita), maaliksi valittiin vintage kalkkimaali, dusty turquoise sävyisenä. Ovia täytyy hioa jonkin verran, niissä on vielä vanhaa rapisevaa maalia jonkin verran jäljellä, mutta toivon että sitäkin jää ovien pintaan sinne tänne.

Se jää nähtäväksi, miten onnistun värivalinnoissa; seinään olen ajatellut himmeää terracottaa, mutta en sitten tiedä miten se mintunvihreään menevä vaatehuoneen ovi käy yksiin tämän ajatuksen kanssa. Ehkä teen oven ensin jotta saan käsityksen sen lopputuloksesta ennen seinävärin valintaa.

Nana

Koti Remontointi Sisustus DIY

AAAAAAAND I’M BACK AGAIN!

TA-DAA! Täältä sitä taas hiivitään kirjoittamisen pariin kun vähän on enemmän aikaa heh.

Sellainen homma katsokaas että olen raskaana ja viittä vaille jäämässä äitiyslomalle, joten aikaa tulee riittämään. Kyseessä on siis vielä erityisäitiysloma, koska työni on sellaista sorttia, ettei ison vatsan kanssa siellä tehdä kuin tuhoa. Toukokuussa on vasta laskettu showtime, joten muutama kuukausi on vielä lusittavana.

 

Kuva: E. Keränen Photography

Toinen syy miksi tekohengittelen tätä blogia TAAS, on se, että lukuisat vinkit päivä- tai vauvakirjan pidosta ensimmäisenä vauvavuonna on kannustanut tähän. Niin monet äidit ovat sanoneet ettei ekasta vuodesta muista käytännössä mitään, ja sen vuoksi harmittaa jos ei ole kirjoittanut muistiin asioita ja elettyjen hetkien fiiliksiä heti. Äidiksi tuleminen kun on kuitenkin oman maailman täysin mullistava asia, etenkin näin esikoista odottaessa.

Raskausaika tähän asti minulla on sujunut tosi hyvin, olen ns. päässyt todella helpolla kaikenlaisten vaivojen suhteen. Alkupahoinvointi näyttäytyi lähinnä nirsoiluna ja kasvukivut ovat aaltomaisia ja nopeasti ohimeneviä. Muuten sitten henkisesti on ollut iso pala purtavana. Muuttuva vartalo ja lähestyvä synnytys vuoroin kauhistuttaa, vuoroin saa innostuneeksi, mutta en silti voi sanoa nauttivani raskaana olosta lainkaan. Isohko, koko ajan kasvava vatsa tekee kömpelöksi, hitaaksi ja estää tekemästä monia itselle nautinnollisia asioita. Yritänkin parhaani mukaan hokea kuin mantraa ”tämä on väliaikaista”. Se palkinto tästä 9kk:n ähkimisestä on kuitenkin pääasia.

Vauvakuumetta minulla ei ole koskaan ollut (toissapäivänä totesin että nyt alkaa olla ehkä 3,5mm vauvakuume tätä kyseistä omaa räpeltäjää kohtaan), mikä ilmenee kaikenlaisten vauvan tarvikkeiden, vaatteiden himottelun  ja sisustamisen muodossa sekä kovasti odotan miltä hän näyttää ja kuulostaa. Siltikään, vieläkään jonkun toisen lapsen tai vauvan nähdessä minussa ei mitään erikoisia tunteita herää. Ennemmin pysyn välimatkan päässä. Onhan ne minionseja muistuttavat kadulla vastaan kävelevät talvipuetut pikkulapset ylisöpöjä mutta siinä kaikki. Onneksi tosin tärkeintä on että se fiilis löytyy omaan vauvaan, ja eihän sitä tiedä vaikka alan vielä joku päivä lämpeämään lapsille yleismaailmallisestikin.

Olen nyt viikolla 23 ja liikkeitä olen tuntenut jo useamman viikon. Niitähän sitten riittää! Kätilökin sanoi rakenneultrassa että tämä on vilkas kaveri 😀 Sinänsä ei tullut yllätyksenä – molemmat vanhemmat on vilkkaita kavereita myös.

Kovasti meillä odotetaan kevättä; podcasteja ja synnytyskertomuksia olen kuunnellut paljon ja aihe luonnollisesti pyörii mielessä koko ajan. Sisarukset ja omat vanhemmat ovat superinnoissaan myös.

Tämä vuosi on siinäkin mielessä huippu olla raskaana kun tyyliin puolet Suomen bloggaajista on juuri saaneet vauvan tai parhaillaan odottavat sitä, haha, eli aiheesta löytyy tietoa ja vertaistukea erittäin helposti.

Toivottavasti saan seuraa täälläkin muista odottavista äideistä!

 

 

Perhe Ystävät ja perhe Lapset Raskaus ja synnytys