Kesän vihreää syksyyn: risotto verde
Pitkästä aikaa risottoa, pitkästä aikaa bloggaamista!
Yliopisto-opiskeluni ansiosta minulla on mainio etuoikeus syödä opiskelijahintaista lounasta päivittäin. Sen ansiosta olen myös juossut viimeiset kaksi viikkoa uupuneena ympäriinsä ja estynyt bloggaamasta.
Mutta uskokaa tai älkää, sain innoituksen tähän risottoon Bryggen lounaalta. Opiskelijoille suunnattu kasvisravintola Brygge on muutenkin laitoskeittiöravintolaksi poikkeuksellisen hyvä, usein luulee syövänsä ihan oikeassa ravintolassa. Epäilen ruuan poikkeuksellisen onnistumisen syyksi ravintolan pienuutta: kasvisruokaan voidaan todennäköisesti panostaa enemmän kuin valtaväestön kansoittamiin ravintoloihin. Eivät muutkaan opiskelijaravintolat ole missään tapauksessa huonoja, mutta kuitenkin lähempänä mielikuvaani 2,60 euroa maksavasta lounaasta. Bryggessä sen sijaan nämä mielikuvat ylittyvät usein.
Bryggessä söin siis eräänä päivänä risotto verdeä, ja yllätyin positiivisesti. Maussa oli jokin jännittävä mutta miellyttävä vivahde, jonka lähdettä ei makuaistini osannut nimetä. Bryggen risotto verde oli myös hyvin lähellä oikeaa risottoa, vaikken uskokaan, että sitä olisi keitetty valkoviiniin. Mutta lähempänä kuitenkin kuin riisin sekaan sekoitetut pakastevihannekset ja jauheliha kuitenkin! Parmesaniakin oli tarjolla!
Verde tarkoittaa vihreää ja sitä risotto verde totisesti onkin: riisin ja sipulin lisäksi siihen tulee ainakin pinaattia, basilikaa ja herneitä. Halutessaan voi käyttää myös muita yrttejä. Pääasia, että on vihreää. Risotto verde onkin oivallinen lääke kesähaaveiluun: risotto verdestä tulee juuri sellaista alkukesän tuoreen vihreä, ei tukahduttava heinäkuun vihreä. Ajankohtainen ruoka siis joka tapauksessa näin syyskuun puolivälin kieppeillä, kun jokainen muu ruokabloggaaja suunnittelee lämpimiä keittoja tai uunissahaudutettavia patoja syyssateilla lämmittämään. Keväiset kesäruuat kuuluvat syksyyn yhtälailla!
Tarvikelista:
syöjämäärän mukaisesti risottoriisiä (itse käytämme Risellaa, havaittu parhaaksi)
1-2dl valkoviiniä (viinin puuttuessa voit sekoittaa valkoviinietikasta ja vedestä korvikkeen.)
voita
pinaattia (itse käytimme pussillisen pakastetta, mutta tuore on tietenkin aina tuoretta)
herneitä (sama kuin edellä)
basilikaa (tämä sentään oli tuoretta)
sipuli
noin litra vettä
liemikuutio
suolaa, mustapippuria
parmesania
Toimi seuraavasti:
Keitä vedestä ja liemikuutiosta mausteliemi. Pidä se kuumana koko risoton valmistuksen ajan.
Kuumenna reilu pala voita talouden suurimmalla paistinpannulla. Kippaa risottoriisit pannulle, ja pyörittele voissa kunnes riisit muuttuvat läpikuultavaksi. Lisää joukkoon valkoviini(etikkavesiseos), haistele viinihöyryjä ja huumaannu, ja sekoita riisin joukkoon. Kun valkoviini on imeytynyt riisiin, lisää maustelientä n. desi kerrallaan. Sekoita riisiä koko keittämisen ajan. Kun edellinen desi lientä on imeytynyt riisiin, lisää uusi desi. Toimi näin, kunnes riisi alkaa vaikuttaa kypsältä. Omissa keitoksissani veden määrä on vähän vaihdellut. Risottoriisin ei pidä mennä puuroksi, vaan jäädä pikkuisen napakaksi. Kannattaa siis maistella!
Lisää valmistuksen loppuvaiheessa pieneksi pilkottu sipuli, pinaatti, herneet ja basilika. Lisää myös mausteet. Sekoittele vihreät osiot huolellisesti risoton joukkoon, jotta vihreys leviää tasaisesti koko risottoon. Annostele, ripottele annoksen päälle parmesania ja pure syödessäsi kevyesti kieltäsi, ettei risotto vie sitä mennessään.
Lisukkeeksi risotolle voi paistaa esimerkiksi kanaa, kuten me teimme.
Kuten taisin kvinotto-reseptin yhteydessä kirjoittaa, on oikeaoppinen risotto ainakin ensimmäisillä kerroilla vähän pidempi projekti. Siksi se soveltuukin erinomaisesti viikonlopun kiireettömiin keittiöhetkiin. Aluksi tuntuu, että kaiken aikaa pitää vahtia riisiä, kiehuvaa maustelientä, ohjetta ja sitä, mitä itse puuhastelee lietensä äärellä. Melko nopeasti risoton valmistukseen syntyy kuitenkin maaginen kosketus, ja pian huomaatkin varioivasi ulkomuistista tulevaa reseptiä vaistosi varassa. Oikea risotto on ihana ruoka, jonka jälkeen suomalaisten suosima ”sekoita keitetyn riisin joukkoon jauheliha ja hernemaissipaprika”-mössö ei enää maistu. Tai maistuu, on sitä hauska joskus syödä, mutta ei se herraparatkoon risottoa ole!