Syksystä jouluun liukuva bataattikeitto

bataattikeitto-2.jpg

Viime viikonloppuna, kuten syksyn aikana usein muutenkin, himoitsi mieleni keittoa. Mielessäni ei siintänyt mikään kevytnuudelikeitto, vaan tuhti ja mausteinen keitto, suorastaan soppa. Mieleni maalaili syksyltä, ehkä vähän jo jopa joulua kohti menevältä maistuva, mausteisen lempeä keittoelämys.

Kaverin ehdotuksesta tartuin bataattiin. Pikkuisen googlailin suuntaa-antavia ohjeita ja ryhdyin kokkailemaan.

Haaveilin keitosta tulevan monivivahteinen ja kiehtova, kerroksellinen elämys. Myöskään haaveilemaani joulufiilistä ei ihan kauheasti keittoon tullut, mutta ehkei se marraskuun alkupäivinä vielä ole tarpeenkaan. Ja kaikkihan tietävät, että joulu löytyy sydämestä, ei niinkään keittolautaselta. Ihan ennakkoajatuksiani vastaavaa keitosta ei tullut, mutta hyvää kylläkin. Mieltäni jakava valkopippuri vähän peitti kaiken alleen. En vieläkään tiedä, mitä mieltä olisin valkopippurista. Tavallaan se kiehtoo, tavallaan taas vihaan sitä. Saattaa olla, etten käytä sitä enää koskaan. Mitä mieltä olette te muut yhteiskunnan jäsenet? Paljastuuko valkopippurin erinomaisuus vasta myöhemmin, vai onko se vain typerä ja turha mauste?

Valkopippurin lisäksi lisäsin keittoon runsaasti valkosipulia. Lähinnä siksi, että olimme ja olemme molemmat syysflunssan kourissa, mutta myös siksi, että seuraavana päivänä Otolla oli tiedossa tärkeä edustustilaisuus, jota eau de allivum sativum kivasti siivitti. No ei, ei haissut valkosipulilta oikeasti. Liian varovasti silppusin joukkoon myös chiliä, sillä se ei lopputuloksessa juuri maistunut. Mutta kyllä sitä siellä oli!

Kaikkien hienojen ruokien valmistuksessa käytetään havaintojeni mukaan viiniä: löytämäni ohjeet suosittelivat keittoon valkoviiniä, mutta sitä ei ollut. Punaviiniä sen sijaan oli, ja ruuanlaitto osoittautui mitä parhaaksi syyksi avata pullo. Punaviini myös tuki paremmin ajatustani syksyisestä lämpökeitosta, valkkari taas sopii kesäisen kepeisiin hulinoihin.

Vähän ehkä säikähdin, kun kauniin oranssi keittoni värjäytyi violetinrusehtavaksi viinillä läträtessäni, mutta väri onneksi tasoittui.

Tarvitset:
(suuri kattilallinen, voi vaikka pakastaa!)

1-2 kasvisliemikuutiota

1l vettä

1 kg bataattia

Muutama peruna

2 sipulia

valkosipulia mielesi mukaan

2dl kermaa

1dl viiniä (tai kröhm, kyllähän se koko pullo siinä kului.)

Chiliä

Valkopippuria

Tarvittaessa suolaa

bataattikeitto-3.jpg

Toimi näin:

Laita litra vettä kattilassa liedelle. Veden kiehumista odotellessasi kuori ja pilko bataatit, perunat ja sipulit. Kun vesi kiehuu, lisää kasvikset ja kasvisliemikuutio veteen. Perunat eivät muuten ole ehdottoman pakollisia, mutta havaintojeni mukaan bataatti yksinään saattaa tuottaa melko makean lopputuloksen. Peruna vähän lieventää ylenpalttista imelyyttä. Valkosipulia taas voi mielestäni lisätä reilusti. Itse käytin kaksi tai kolme kynttä. Varsinkin flunssakaudella se voi olla hyväksi.

Halutessasi voit lisätä myös pilkottua chilipalkoa, mutta kaikenlaiset jauheseoksetkin kelvannee. Itse käytin muutaman siivun kokonaisesta chilistä, niitä kun sattui olemaan.

Kun kasvikset ovat kypsiä, soseuta ne, mutta herrantähden varo kuumia keittoroiskeita. Soseutettuasi lisää joukkoon viini ja kerma. Sekoita, ja anna keiton kiehahtaa uudestaan. Lisää suolaa, jos siltä tuntuu.

Älä lisää basilikan lehtiä keiton päälle kuvaussomisteeksi, sillä ne mustuvat rumiksi ennen kuin ehdit ottaa kuvia. Minä tein niin, mutta virheist oppii ja kokemust karttuu!

Keiton kaveriksi sopii mainiosti jonkinmoinen leipä. Reipas kotikokki pyöräyttää lisukesämpylät itse, vähän eri tavalla reipas taas kipaisee saksalaisen kivijalkakauppaketjun paistopisteelle.

P.S.: Kauhistuksen kanahäkki, nytkö se todella tapahtui? Taivastelen raivoissani kaikkialle marraskuun alussa tupsahtanutta joulua, mutta silti julkaisen blogissani joulufiilisteleviä keitto-ohjeita. Rimpuilen joulujojossa.

Kommentit (1)
  1. Tämmösellä sinkkumuijalla tulee harvoin kokkailtua mitään fancya (tai edes vähemmän fancya), mutta bataattikeitossa ja sen lukuisissa variaatioissa meikäläisestä on tullut mestari. Muuten sama ohje, mutta perunan korvaan porkkanalla ja valkopippuria en ole käyttänyt. Chili riittää. Usein lisään soppaan myös fetaa makua antamaan. Tota punkkua pitää kokeilla… siis itse sopassa, kerrankin.

    Valmiin keiton päälle laitan yleensä pinjansiemeniä, raejuustoa ja/tai turkkilaista jogurttia. Nam!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *