Täydellisiä sinisimpukoita ja sahramikeittoa

ystavanpaiva14-2.jpg

Ystävänpäivä on sellainen juhla, jolloin ruokaan on mukava panostaa. Tuskailimme hetken sopivaa ruokalajia etsiessä: ei liian kallis, ei liian vaikea, blogiin sopiva ja ihananmakuinen. Romanttinen illallinen-googlauksetkin tuottivat lähinnä vauvafoorumien tuskakeskusteluja aterian keksimisen vaikeudesta. Lopulta se kuitenkin löytyi: sinisimpukoita!

Tuntuu, että netti, siis koko maailma, on viime aikoina ollut täynnä erilaisia sinisimpukkaohjeita. Sain kuitenkin eräältä ystävältäni simpukkaohjeen, johon en ollut törmännyt. Siinä simpukoiden keitinliemestä tulee suorastaan keitto, jota on ilo ja kunnia päästä lusikoimaan. Tämän reseptin myötä pääsin viimein tutustumaan myös sahramiin, tuohon mausteiden kokaiiniin. Käytin myös mielelläni suuria inhokkejani, purjoa ja selleriä.

Simpukat ovat vekkulia ruokaa. Aivan tahattomasti simpukoita kypsentäessään tuli hörötelleeksi Putous-hokemien hengessä tilulilulii, nyt se on auki eikä mee kii. Niille, jotka eivät tiedä, kerrottakoon, että simpukat todella ovat eläviä. Ne siis avautuvat ja sulkeutuvat miten tykkäävät. Paitsi kypsentämisen jälkeen ne eivät enää sulkeudu, vaan jäävät auki ammolleen. Mitään simpukkaa eloisampaa en ehkä tohtisi ruveta työstämään. Kuten Otolle totesin: on onni, etteivät simpukat ääntele.

Simpukat kuulostavat haastavilta ja vaikeilta. Olin itsekin peloissani, sillä kokkasin simpukoita eilen ensimmäistä kertaa. Ne eivät loppujen lopuksi ole ollenkaan vaikeita! Tärkeintä on muistaa, ettei vahingossakaan jätä simpukoita suljettuun muovipussiin, sillä kuolleiden simpukoiden poisheittely kuulemma vit… kyr… no, ärsyttää. Eikä kypsentämisen jälkeen kiinni jääviä simpukoita saa syödä.

Resepti on alunperin Marco Pierre Whiten, tuon elämää suuremman kokkineron, joka valitettavasti sai hermoromahduksen 1990-luvulla. Tämä versio taas on Aussikokkien matkassa-kirjasta, josta ystäväni sen minulle ystävällisesti näpytteli.

Herra White ei luultavasti syönyt omaa keittoaan tarpeeksi usein, sillä tämä keitto on taivaallista, jumalaista, huumaavaa, sikahyvää, erinomaista, täydellisyyttä, heavenistista. Sen parissa ei voi romahtaa. Paitsi että taisin huokaista keiton ihanuudelle, että mie romahan. Stairway to Heaven, suorastaan. Menipäs gospeliksi. Mutta mahtavaa on, uskoi gospelin voimaan tai ei.

Simpukat keittoineen saattavat olla liian kevyt pääruoka, joten jonkinlainen lisuke on paikallaan: hyvä, vaalea leipä on klassinen vaihtoehto. Itse nälkäisinä ja perunaa elääksemme tarvitsevina suomalaisina teimme lisukkeeksi lohkoperunoita.

ystavanpaiva14-3.jpg

Tarvitset:

1 hyppysellinen sahramia
3,75dl valkoviiniä
25g voita
1/2 sipuli
1/2 sellerin varsi
1/2 purjo
1/2 tl currya
1/2 cayannepippuria
1 laakerinlehti
1/2 timjamin oksa
1 1/4 kg simpukoita
2,5 dl kalalientä
2,25dl kuohukermaa

Toimi näin:

Pese simpukat huolellisesti ja poista niiltä parrat, eli kuoren välistä roikkuva levämäinen suikero. Mahdollisesti avonaisia simpukoita on hyvä kopauttaa pöytään: jos ne eivät sulkeudu, eli ovat kuolleet, ei niitä saa syödä.

Tässä vaiheessa on hyvä myös laittaa tiskialtaaseen valmiiksi riittävän suuri kulho sekä siivilä/lävikkö, ettet vain vahingossakaan kaada keiton lientä viemäriin.

Sulata voi tilavassa padassa ja lisää pataan sipuli, selleri ja purjo. Lisää myös mausteet: curry, cayannepippuri, laakerinlehti, timjami ja sahrami. Kypsennä aineksia 5-6 minuuttia miedolla lämmöllä.

Kun kasvikset ovat pehmeitä, lisää pataan simpukat, sekoita ne kasvisten joukkoon ja lisää puolet, eli pari desiä, valkoviiniä. Laita kansi päälle. Simpukat ovat kypsiä avauduttuaan, noin minuutin kypsennyksen jälkeen.

Heitä avautumattomat simpukat pois, ne eivät siis ole syömäkelpoisia. Jos haluat hienostella, voit tässä vaiheessa ottaa 6-18 kappaletta simpukoita kuorineen koristeeksi. Muut simpukat poistetaan kuoristaan, mutta itse söimme simpukat ronskisti kuorista.

Lisää joukkoon jäljellä oleva valkoviin

i ja keitä 8-10 minuuttia. Lisää kalaliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Laske lämpöä ja anna hiljalleen kiehua kymmenisen minuuttia. Kaada lopuksi joukkoon kerma ja anna taas kuumeta lähes kiehuvaksi. Älä kuitenkaan kiehauta.

Valuta keitto lävikössä toiseen kulhoon. Selkokielisesti sanoen siis: sipuleita, selleriä ja purjoa ei siis syödä, vaan ne poistetaan tässä vaiheessa. Irrota halutessasi simpukat kuoristaan ja heitä kuoret menemään.

Tarjoile keitto syviltä lautasilta, kokonaisilla simpukoilla koristeltuna. Itse koin kuitenkin simpukoiden kanssa räpeltämisen kiehtovana ja kuuluvaksi osaksi juttua, joten annoimme kaikkien mennä kuorineen. Ja voi pojat, kyllä ne menivätkin, kuten allaolevasta kuvasta voitte nähdä.

ystavanpaiva14-5.jpg

Jälkiruuaksi nautimme suklaisen crème brûléen. Sen reseptin saatte myöhemmin. Nyt Putouksen pariin! Antsku voittoon!

Kommentit (8)
  1. Wau näyttääpä herkulliselta! Itse postailin juuri tehdystä pizzasta ja olin siitä äärimmäisen ylpeä. Nyt kun katson teidän simpukka-annosta, niin gröhöm joo.. 😀

    1. Pizza on todella hyvä vaihtoehto simpukoitten rinnalle, ei kannata yhtään gröhömitellä!

  2. Simpukat on ihan mahtavaa ruokaa! Niistä saa tosi helposti kaikenlaista hyvää ja oikeasti pienellä vaivalla (paitsi jos simpukat on tosi likaisia ja partaisia, niin sit vaiva on suuri, koska partojen poistaminen on joskus aika kauheaa). Lisäksi ne on monille vähän eksoottisia, joten jos on tulossa vieraita, niin simpukoilla saa helposti ekstrapisteitä. 🙂

    Yksi suosikeistani on simpukat all’arrabbiata, eli (vähän) tulisessa tomaattikastikkeessa. Liikaa chiliä ei kannata laittaa, koska se helposti jyrää simpukoiden merellisyyden, minkä jälkeen oliskin sitten ihan sama mitä proteiinimöykkyjä sen kastikkeen kanssa syö. Kastikejämät kannattaa ehdottomasti pakastaa talteen, koska se on ihan järjettömän hyvää, kun siihen on imetynyt sen tomaattisen parhauden lisäksi myös merenelävien aromit. Sitten loskaisenankeana arkipäivänä, kun on älytön nälkä, voi kaivaa pakastimesta tonkallisen sitä kastiketta ja keittää sen kaveriksi pastaa. Päivä pelastuu välittömästi ja nopeasti.
    Ah, simpukat.

    1. No huhhuh kiitos jälleen kerran vinkistä gerttu! Et sattuisi olemaan naamion takaa työskentelevä ruokabloggari tai -kriitikko? Kiitos kaikista mahtavista vinkeistä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *