Onko pakko jos ei kiinnosta?

Olin toissapäivänä ruokakaupassa suht kiireellä, kun olin päässyt koulusta ja piti vielä töihinkin mennä illalla. Kaupassa huomasin entisen, no en nyt voi sanoa että ex-poikaystävä, koska ihan niin viralliseen seurustelu-statukseen ei päästy, mutta kuitenkin heilasteltiin.  Heilastelusta on jo jokunen vuosi vierähtänyt, eikä olla sen kummemmin oltu tekemisessä sen jälkeen, pari kertaa nähty tai lyhyin viestein vaihdettu kuulumiset, mutta niistäkin on jo aikaa. Eli toisin sanoen emme ole tekemisissä toistemme kanssa, moikataan jos törmätään ja moikattiin nytkin.

Menin itsepalvelukassalle maksamaan ostoksia ja hän oli viereisellä itsepalvelukassalla. Noteerattiin toistemme olemassaolo ja yhtäkkiä hän kysyy:

Tyyppi: ”Mitä kuuluu?” (kysyy, kuulostaa ja näyttää siltä että ei kiinnostaisi)
Minä: ”No mitäs tässä, kiirettä pitää, koulua ja töitä. Mitäs ite?”
Tyyppi: ”No ei niin kiirettä.” (vastaa ja lähtee)

Miksi tällainen keskustelu täytyy käydä, eikö olisi mukavampaa ja helpompaa olla vaan kysymättä tuota kysymystä ”Mitä kuuluu?” jos ja kun se ei kiinnosta. Ei tässä tilanteessa mielestäni tarvitse esittää kiinnostunutta, kun sitä ei selvästikkään ole ja historiamme on mikä on. Onhan se kohteliasta juu, mutta silti. En kanna mitään kaunaa kyseistä tyyppiä kohtaan, jos siltä vaikutti.

Mitä mieltä ootte? Jos ei kiinnosta, jos ei ole tekemisissä ylipäänsä, niin pitääkö sitä olla tekemisissä väkisin jos törmätään?

Kommentit (3)
  1. Osui ja upposi! Saatan naureskella tälle vielä tovin.

    -Isla

    http://islakahdenkesken.blogspot.fi/

  2. Ei, ei ole pakko. Mutta tietynlaisesta kohteliaisuuskoodistakin voi olla vaikea murtautua irti. Itse olen opetellut siihen, että olipa kiva nähdä, ilman edes lupausta mahdollisesta tapaamisesta uudelleen. Olen silti se sama tyyppi, joka heittäytyy hyllyjen taakse piiloon, jos joku hyvänpäiväntuttu on samassa kaupassa, ettei tarvitse miettiä, että riittääkö tervehdys vai pitääkö avata keskustelu, jos tuntuu siltä, ettei itsellä ole mitään sanottavaa. Sitten taas olen sitä mieltä, että tuntemattomienkin kanssa pitäisi keskustella… 

    1. Niimpä.. siis itse olen tosi avoin ja sosiaalinen tyyppi ja tykkään jutella ihmisten kanssa ja en pystyisi olemaan ilman ihmiskontakteja. Jotenki vaan tietynlaiset tilanteet ovat asia erikseen ja just sitä, että täytyykö niissäkin tilanteissa toimia kuten ehkä normaalisti toimisi vai mennä sinne hyllyjen väliin piiloon 😀

      Hankalia tapauksia ja jotenkin kakspiippusta…

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *