Arkiruokailun suunnittelusta

Älkää antako asiantuntevan otsikon ja aiheen hämätä, en ole ihan niin kodin hengetär kuin annan olettaa. Olen enemmän sellainen suurpiirteinen tyyppi joka pesee pyykit vähän sekaisin (tummat ja punaiset menee hyvin samaan koneeseen mielestäni), vihaan imurointia, en osaa viikata vaatteita kauniisti enkä ikinä silitä mitään. Mutta yhdestä asiasta olen tarkka arjessamme ja se on ruokailu ja laadukas ruoka. Olen jo siitä lähtien kun ensimmäisen kerran muutin yksin asumaan suunnitellut aina ruokamenoni ja tehnyt ostoslistan viikon varalle. Rakastan syömistä ja näin ollen rakastan myös ruokien suunnittelua. Olen myös innokas kokki ja intohimonani on testailla paljon erilaisia reseptejä. Olen myös melko kokeilunhaluinen ja hyvin harvoin teen samaa ruokaa kahdesti vaikka se miten herkullista olisi ollutkin. Maailma on täynnä herkullisia reseptejä enkä millään ehdi maistamaan ja kokkaamaan niitä kaikkia jos jumitun samoihin resepteihin viikosta toiseen. Mieheni voi myös todistaa ettei hän luultavasti ikinä ole syönyt samaa aamiaista kahdesti koko yhdessäolomme aikana. Eli suuri intohimoni elämässä on uusien herkullisten reseptien keräily ja testailu. Joku voisi jo arvata että olen horoskoopiltani oinas.. Arvatkaa muuten olenko innoissani koska tyttäremme laskettu aika osuu oinaan horoskooppimerkin ajalle kalenterissa?? Kuinka ihanaa olisi saada todellinen oma pikku-kopioni meidän perheeseen. Ja arvatkaa vaan rukoileeko kultani luultavasti joku ilta että tyttö viihtyy mahassa muutaman päivän yliaikaan:D Mutta nyt asiaan! 

goat-cheese-burgers-I-howsweeteats.com-5.jpg

 

Olen nyt syönyt itse kasvisruokavaliota uudesta vuodesta lähtien ja täytyy myöntää että olo on loistava ja kevyt. En ole tehnyt mitään tarkkoja määräyksiä itselleni ja aion edelleenkin syödä mitä haluan oman fiiliksen mukaan, mutta tällä hetkellä kasvisruoka tuntuu hyvältä. Kalaa ja kananmunia olen syönyt kylläkin. Tosin tänään Stokkan herkussa viikonlopun ruokaostoksia tehdessä tuoksui vasta paistettu kana ihan mielettömän hyvälle nenääni..

Mieheni syö lihaa, mutta hänkin on ollut tyytyväinen viime aikojen kasvisruokaan kotona ja kehunut että olo on ollut harvinaisen hyvä. Lounaalla syököön mitä haluaa ja muutenkin ulkona ollessamme/ollessaan hän yleensä valitsee lihaa. Syömme ehkä noin perusjampan mielestä tosi terveellisesti, todella paljon kasviksia, ei mitään valmisruokia ja kotona kokatessa en käytä maitotuotteita ja gluteeniviljoja oikeastaan yhtään. Aamuisin teen meille vaihdellen erilaisia smoothieita, tuorepuristettuja mehuja, smoothie bowleja, munakkaita, pannukakkuja tai vohveleita, leivon terveellisiä herkkuja esim. banaanileipää jne. Eli arkena jotain yksinkertaisempaa ja nopeampaa ja viikonloppuisin tykkään kokeilla ja koota isomman brunssin jota syömme pitkään ja hartaasti. 

Itse olen sellainen herkkuhiiri että meillä on melkein aina kotona jotain terveellistä herkkua saatavilla. On se sitten banaanileipää, raakasuklaata, jotain keksejä mitä olen itse leiponut tms. Tai sitten teen iltaisin kaakaota, hedelmäannoksia tai jotain muuta vastaavaa mikä tyydyttää oman herkkuhimoni. Uskon että säännöllinen (terveellinen) herkuttelu on yksi syy miksi voin niin hyvin ja oloni on yleensä pirteä ja energinen. Tottakai välillä tekee mieli karkkia, normileivonnaisia tms. enkä kiellä niitäkään itseltäni. Muutenkaan en usko että kieltäminen ja dieetit toimivat. Nautin elämästä ja hyvästä ruoasta, enkä aio edelleenkään ikinä kieltäytyä tuoreesta korvapuustista tai kermavaahtokaakaosta. 

kale-pesto-pizza-recipe.jpg

Tässä esimerkkinä meidän tämänviikkoinen iltaruokamenumme. Jos jompikumpi on lounasaikaan kotona niin syömme yleensä jämiä edelliseltä illalta. Reseptit olen koonnut ja kerännyt vähän sieltä sun täältä, yleensä sunnuntaisin käytän jokusen hetken ruoka inspiroitumiseen ja reseptien etsimiseen, teen meille ison kauppalistan ja posotamme uudella perheautollamme Citymarketiin tekemään ruokaostokset kuin aikuiset ihmiset konsanaan. Ja tämä rutiini on yksi suosikkijuttujani viikonlopuissa, täytyy sanoa että on elämä hivenen muuttunut tässä vuosien saatossa!:D 

Tässä siis tämän viikon menumme: 

Ma: Hieman muunneltu versio Sally Voltairen keittokirjan aurajuusto kasvistattari-paistoksesta. Tein myös gluteenittoman siemenleivän jota olemme syöneet pitkin viikkoa niin aamuin kuin illoin. 

Ti: Aurakasvispaistosta oli vielä jäljellä joten söimme sitä. Mieheni teki hirvenlihasta lihapullia itselleen lisukkeeksi. 

Ke: Tuorehernekeitto wasabilla. Leivoin myös terveellisen banana breadin Tuulian reseptillä, jota söimme jälkkäriksi ja tulevina aamuina aamiaiseksi smoothien ja tuorepuristettujen mehujen seurana. 

To: Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kasvisnakkeja, ihan vain mielenkiinnosta. Not a good idea, ei ole mun juttu. No tein kuitenkin tomaattisen kasvispastakastikkeen johon heitin sekaan näitä nakkeja ja tarjoilin sen riisipastan kanssa. (Poimimme molemmat nakit pois kastikkeesta:D) 

Pe: Polenta pohjalla pizzoja joiden täytteeksi tulee punajuuria, chevreä, rucolaa ja hunajaa. 

La: Kasviswokki ja aion tehdä itselleni currytofu täytteen sen kanssa. Herra aikoo syödä lisää hirvenlihaa jota on pakkanen pullollaan. (En syö tofua kovin usein, mutta joskus innostun kokkaamaan siitä. Valitsen aina luomua ja GMO-vapaata versiota) 

Su: Avokadopasta kesäkurpitsapastalla. 

Pad-Thai-Zoodles.jpg

 

Olemme huomanneet molemmat että tällä suunnittelumetodilla säästämme niin rahaa, aikaa kuin hermojamme. Ei ole jatkuvaa pähkäilyä ”mitä tänään syötäisiin” ja kaikki pennoset eivät kulu kalliiseen lähikauppaan kun keskitämme ostokset isompaan markettiin kerran/pari viikossa. Uskon että tästä tavasta on myös paljon apua ja iloa arkeemme myös tulevaisuudessa. Ja se sopii myös loistavasti nuoren yksineläjän talouteen. Jos teitä kiinnostaa voisin myös joskus kirjoitella tarkemmin millaista aamiaista syömme ja miten suunnittelen aamiaismenun. 

Ihanan inspiroivaa torstai iltaa! 

Ps. Kuvat Pinterestin Food love kansiostani, todellinen inspiraation lähteeni. 

 

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Mieli

Raskaushormonit

Hei ystäväiset! 

Täällä on ollut muutama päivä ei niin pirteää oloa ja melko hormonaalista kyytiä. Tuntuu että pienetkin esteet saa kyyneleet silmiin ja tekisi mieli vain heittäytyä lattialle itkemään ja parkumaan kuin kolmevuotias konsanaan. Eilen olin menossa ystäväni kanssa lounaalle, olin jo pahasti myöhässä erään postikuljetuksen takia ja liukastelin keskellä Espaa kumisaappaat jalassa taistellen sekä loskan että jäisen tien kanssa. Tuli sellainen olo että en jaksa, jään tähän istumaan ja itkemään just nyt. Vastaan käveli vielä muutama noin 60-vuotias (hyväkuntoinen) mies jotka kävelivät sillä ainoalla hiekoitetulla kohdalla ja käytännössä tönäisivät minut pois edeltään, katsoen merkitsevästi ”että siirryhän sinä nyt siinä kun olet niin nuori ja hyväkuntoinen”. Teki mieli huutaa perään ja heitää märät lapaset miesten niskaan mutta hillitsin itseni. 

Eli ne kuuluisat raskaushormonit ovat täällä pahemman kerran valloillaan. olen aiemmin hieman ihmetellyt koska en ole suoraan sanottuna ihan ymmärtänyt mitä niiden hormonien kuuluisi tehdä mutta tällä hetkellä kun Pampers mainokset saavat kyyneleet silmiin alan tajuamaan että olen vissiin hivenen hormonihöyryissä. 

Ihanan lounashetken jälkeen marssin kauppaan karkkiostoksille joihin tuli yllättäen pitkästä aikaa todella kova himo. Alkuraskaudessa söin karkkia, erityisesti sweet&sour makuja pahoinvointiin mutta nyt niitä ei ole tehnyt mieli pitkään aikaan. Kotiin päästyäni karkkisäkkieni kanssa tajusin että oikeasti mieleni tekikin tuoretta mangoa eikä karkkia. No, onneksi on olemassa ihana aviomies joka toteuttaa melkein jokaisen raskaushöyryisen vaimonsa pyynnön ja lupasi tuoda mangoja kotiin tullessaan. Mutta koska en ole ikinä lukeutunut siihen joukkoon joka onnistuu säilyttämään karkkeja ja suklaita laatikossaan koskematta niihin söin tietenkin itseni huonovointiseksi karkeista mangotilausta odotellessa. Very bad idea. Opinpahan tästä että viimeisellä kolmanneksella karkit eivät ole enää yhtään hyvä idea, sitä turvotuksen ja mahan huonovointisuuden oloa ei voi oikein kuvata, mutta annan vinkin teille muille että älkää tehkö niin, erittäin huono idea josta kärsin koko loppuillan. Lisäksi tyttö mahassa sai sokerisätkyn ja heitteli ninjapotkuja pari tuntia putkeen kunnes ilmeisesti vaipui sokerikoomaan äitinsä tavoin. Illan huono äiti palkinto saavutettu ja lapsi on vasta mahassa, great. 

Päätin alkaa joogaamaan koska ajattelin loogisesti että se helpottaisi tukalaa oloa. No, yleensä mikään liikunta täydellä vatsalla ei ole kovin hyvä idea ja eilen ärsytti Yogaglon mamma joogaohjaaja erityisen paljon. Yritäppä siinä keskittyä hengittämään hyvää oloa kohtuusi kun itse hengittäminenkin oli tukalaa, jokainen pieni kierto sai pahan olon aallon ja vauva jytisee kuin puolalaisen teknodiskon ensitanssijat mahassasi. Lopputuloksena olin vain kiukkuisempi joogasession jälkeen. Eli ei, jooga ei aina tuo autuutta ja onnea elämääsi mikäli niin luulit. Pahaksi onneksi mangopoika (aka aviomies) sattui myös tulemaan tähän samaan hetkeen kotiin, ressukka. Onneksi hän oli ilmeisesti juuri lukenut jotain zen-oppia tai tietoiskua hormonaalisista raskausnaisista sillä hänen tyyni reaktionsa sai minutkin hieman rauhoittumaan. Ja siis näin autuaasti ei tilanteet aina tosiaan mene:D 

Loppuilta olikin jo sitten positiivisempi ja iltaruoaksi tekemäni raikas hernekeitto ja salaatti kevensivät kummasti oloa ja nukuin pitkästä aikaa todella hyvin. Tänään aamulla elämä taas hymyili ja vauvan pienet potkut mahassa tuntuivat maailman ihanimmilta:) Eli rauha maassa jälleen. 

Palaan illalla linjoille illalla arjen ruokasuunnittelu postauksen kanssa, nyt muihin hommiin! Kuvituksena hieman muistoja viime kesäisistä häistämme<3 

660A0075.jpg

660A1844.jpg

660A9967.jpg

Kuvat: Juuli Aschan

 

Suhteet Oma elämä Mieli Raskaus ja synnytys