Joka vuosi haaveilen siitä, kuinka muumipapan tapaan voisin kesäpäivät vain maata riippumatossa vailla huolen häivää ja lukea seikkailukirjoja. Riippumaton alla olisi lasi täynnä jääkylmää limonaadia sitruunalla ja pillillä. Aurinko paistaisi porottavan kuumasti, mutta puut, joihin riippumatto olisi sidottu, tarjoaisivat ihanan viileän varjon, jonne yksikään hyttynen ei eksyisi.

Ajatuksena tämä kuulostaa ihan loistavalta. Ja olisihan tämä ihan mahdollista toteuttaakin. Pitäisi vain käydä ostamassa se riippumatto. Ja etsiä sopiva puupari. Niin, ja toivoa kovasti sään puolesta. Muuten tämä olisi kyllä täysin toteutettavissa.

Ainut puuttuva komponentti on tuo lukuinto. Se on ollut viime vuosina lähes täysin kadoksissa.

Muistan, kuinka ala-asteella suorastaan ahmin Lasse-kirjoja (!), joista jatkoin Penny ja seitsemän tassua -kirjoihin. Jälkimmäinen sarja oli pienelle nelosluokkalaiselle elämä ja kuolema. Kirjastossa käytiin monta kertaa viikossa katsomassa, joko hyllyyn olisi ilmestynyt uusi osa. Mihin tämä into oikein katosi? Melkein tekisi mieli sanoa Tuntemattomaan sotilasaaseen, joka kuului kategoriaan yläasteen opetussuunnitelma. Tältä kuitenkin onneksi vältyttiin!

Jonnekin tuo lukuinto kuitenkin ajanmyötä hukkui, ja sinne se on toistaiseksi jäänyt. En kuitenkaan aio jäädä odottelemaan, mikäli se vuosikymmenten jälkeen päättäisi palata, vaan omatoimisesti aion hankkia sen takaisin.

Viime viikolla otin vihdoinkin itseä niskasta kiinni ja suuntasin kirjastoon. Kadotetun lukuinnon metsästys laitettiin virallisesti käyntiin ja tavoitteena on käydä klassikkokirjallisuutta läpi. Mitään aikajanaa tälle ei ole määrätty, vaan kyse on enemmänkin eliniän kestävästä prosessista.

Tarkoituksena on ihan vain yksinkertaisesti oppiminen, yleissivistyksen kasvattaminen ja uudenlaisen rentoutumismuodon harjoittaminen. Lukeminen on myös todella hyvää vastapainoa jatkuvalle somettamiselle, näytön tuijottamiselle ja informaatiotulvalle, joten yhtenä tavoitteena voisi olla myös terveydelliset syyt.

Olen viime aikoina tutustunut tarkemmin top 100 -kirjalistoihin, jotka pitäisi elämän aikana lukea, ja kärkipäästä usein on löytynyt Jane Austenin kirjat. Järki ja tunteet olen jo pariin otteeseen lukenut, ja nyt viime viikolla lainasin Ylpeys ja ennakkoluulo. Olen jo pitkän aikaa halunnut lukea tuon klassikkoteoksen, ja nyt vain pitäisi löytää sopiva ajankohta sen aloitukselle a.k.a. jättää menemättä tietokoneelle tai olla katsomatta uusintakierrosta How I Met Your Motheria.

Kuten kaikessa muussakin, myös tässä aloitus on se vaikein kohta. Kun juonesta on saanut kiinni ja parisataa sivua on takanapäin, on helpompi jatkaa uudesta luvusta.

Täten laitankin itselleni tavoitteeksi lukea ensimmäiset kolme kappaletta tänä iltana.

Vaikken sitä riippumattoa vielä omistakaan.