Ensinnäkin, kivaa lauantaita kaikille! Tällä hetkellä makaan Tampereella ystäväni sohvalla tuijottaen kaukana kohoavaa Näsinneulaa ja suunnittelen kauppareissua. Kirpakka ilma on taas tullut täytenä yllätyksenä (niin kuin joka vuosi) ja ulos lähtö tuntuu todella vaikealta. Huomenna palaan takaisin Vaasaan, joten eväsreissu on pakollinen aktiviteetti, jonka joudun tekemään, halusin tai en. Yritän kuitenkin motivoida itseäni hullareiden ale-pähkinöillä, joita kävin jo eilen testaamassa. Olen tässä todennut itselleni, että suklaakuorrutetut cashew-pähkinät ovat erittäin hyvä sijoitus, missä ei voi hävitä millään lailla!

Toiseksi, viime kevään hummusöverien jälkeen alan olla taas siinä pisteessä, että tahnat, dipit ja dipattavat alkavat kiinnostaa. Tällaiselle napostelijalle dipit ovat hyvä kompromissi, sillä jos makeista herkuista täytyy luopua, pitää tilalle olla jotain muuta hyvää. Lisäksi uusia makuelämyksiä ja -koostumuksia on aina kiva saada osaksi arkea. Tällä kertaa testaukseen pääsi artisokka-siemenyhdistelmä. Voin sanoa, että artisokan ystävät, laittakaa testiin!

ARTISOKKAHUMMUS

1tlk artisokansydämiä

3/4dl auringonkukansiemeniä

1,5tl neitsytoliiviöljyä

2rkl vettä

ripaus hyvälaatuista suolaa

Paista auringonkukansiemeniä pannulla niin, että ne saavat väriä pintaan. Blensaa siemenet, artisokansydämet ja oliiviöljy sileäksi tahnaksi. Lisää vettä sen verran, että tahnasta tulee hiukan juoksevampaa. Lisää hiukan suolaa maun mukaan.

Tarjoile esimerkiksi riisikakkujen, ruis-nachosen tai vihannesten kanssa.

Dipin ja dipattavat voit tarjoilla kylmän syysillan,kynttilöiden, lämpimän viltin, sohvannurkan ja hyvän leffan yhteydessä, esimerkiksi jo tänään. Kivaa viikonloppua!

Välillä tulee hetkiä, kun tekisi mieli vetää iso lautasellinen pastaa, kastiketta ja raastaa päälle kasa parmesaania. Hiilaritankkaukset tulevat silloin tällöin tarpeeseen, mutta inhottava turvotus ruoan päälle ei ole kovin mukavaa – varsinkaan, kun ei ole mahdollista viettää loppuiltaa sohvalla vatsan vieressä. Tällaisiin tilanteisiin pyrin yleensä löytämään jonkun kevyemmän kasvispainotteisen vaihtoehdon.

Tällä kertaa idean päivälliseen sain työkaveriltani, joka kertoi tehneensä kesäkurpitsapastaa muutama päivä sitten. Onhan tämä kyseinen ”pastalaji” tullut netissä vastaan jo useaan otteeseen, mutta välineiden puutteen takia olen suosiolla jättänyt kokeilematta. Työkaverini ei kuitenkaan itsekään omista spiraalileikkuria ja sai minut vakuutetuksi, että pelkällä veitsellä saa ihan hyvää jälkeä.

Nyt jälkikäteen voin todeta, että kesäkurpitsa toimii todella hyvin pastan tilalta. Jatkoon! Eihän noista siivuista ihan niin nättejä tullut, kuin spiraalilla voisi saada, mutta samapa tuo. 😀 Soijarouheesta olen jo useampaan otteeseen valmistanut ”jauhelihakastiketta” ja mielestäni se on jopa paremman makuista kuin normaalista jauhelihasta tehtynä. Maku ja koostumus ovat täysin samat ilman rasvan makua. Soijarouhepaketti tulee myös hinnallisesti halvemmaksi, sillä 4€ paketista saa monta annosta ja lisäksi se säilyy pitkään.

Vegaaninen Pasta Bolognese (2:lle)

1 iso kesäkurpitsa

1dl tummaa soijarouhetta (Soyappétit)

1dl vettä

1tlk tomaattimurskaa (Mutti)

1 sipuli

1rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa (tai 1/2 hyvälaatuinen kasvisliemikuutio)

kuivattua basilikaa

mustapippuria

Pilko kesäkurpitsa ohuiksi siivuiksi. Paista pannulla oliiviöljyssä. Ruskista pilkottu sipuli oliiviöljyssä kastiketta varten kattilassa. Lisää vesi, soijarouhe, tomaattimurska, (liemikuutio), valkosipulit sekä mausteet. Anna kiehua miedolla lämmöllä noin 10min. Tarjoile esimerkiksi tuoreen basilikan kanssa (olisipa omasta kaapista löytynyt!)

Kokkausiloa!