Saint Lucia paradise
Saint Lucia – ainutlaatuinen kaupunki, jonne italialaiset, ranskalaiset ja saksalaiset tietää matkustaa huikeiden snorklaus- ja sukellusmahdollisuuksien ääreen. Saint Luciassa suloisimmat pikkuapinat vilisee päivisin kuin Suomen oravat konsanaan, ja yöllä virtahevot valtaa keskustan nurmet nauttiakseen iltapalaansa cityssä. Saint Lucia on paikka, jonne etelä-afrikkalaiset tietää tulla ympäri vuoden lämpimään aurinkoon.
Pieni kaupunki sijaitsee pohjoisessa Zulumaassa Intian valtameren rannikolla, ja alueella vallitsee viisi eri ekosysteemiä: meri, järvisuisto, suoalue, savanni ja dyyniranta. Pohjoiseen kaupungista voi ajaa savannin läpi Cape Vidalin rantaan, jonka matkan varrella näkee villieläimiä kudusta villisikoihin ja seeproista kaikenkarvaisiin apinoihin. Lisäksi vain tunnin matkan päästä kaupungista löytyy maan vanhin luonnonpuisto Hluhluwe-Umfolosi, joka on valtava eläinrikas alue, joka on myös tunnettu sarvikuonojen ja norsujen suojelualueena. Me saimme puistossa opastetusta safarista ikimuistoisen kokemuksen, ja suosittelen menoa Hluhluween sen aitouden vuoksi – eläimet elää siellä jokapäiväistä elämäänsä, eikä niitä houkutella erityisin keinoin turistien pällisteltäväksi. Edellisessä postauksessani kirjoitin enemmän safaristamme.
Subtrooppinen alue Saint Lucian ympärillä on kokonaan luonnonsuojelualuetta ja paikka on tästä syystä myös hirmurauhallinen. Kun saavuimme kaupunkiin tuntui kuin olisimme tulleet suomalaiseen mökkilomakaupunkiin – ihmiset ovat leppoisia ja hyväntuulisia ja eläimet kulkee iloisesti vapaana. Kaikki viihtyy ulkosalla päivät yöt, vaikka illat ovatkin jo talvella viileämpiä. Vaikka voisi luulla, että paikka on jäätävän kaupallinen turistikohde, on kaupunki kaikkea muuta. Kukaan ei yrittänyt tyrkytellä markkinoilla hedelmiään tai koriste-esineitään, eikä safariretkien tarjoajatkaan yrittäneet myydä enempää, kuin mitä olimme itse pyytämässä.
Meille kolmen päivän loma Saint Luciassa oli puhdasta hakuna matataa. Heräsimme lintujen viserrykseen auringon noustessa, ja nautimme aamupalan partsilla lodgemme kahden lemmikkidogin seurassa. Tiistaina kävimme Cape Vidalissa autoilemassa sekä keskiviikkona safarilla. Päivisin lepäsimme kun siltä tuntui, ja söimme, kun tuli nälkä. Mitä nyt sen kummempaa ohjelmaa keksimään, kun tarjolla on yhtä idyllinen luonnon paratiisi?
Kaupungilla ja lähialueella voi kävellä paikasta toiseen turvallisesti mihin aikaan tahansa, paitsi kun vastaan kävelee keskustassa viihtyvä hippo. Keskustaan eläimet eksyy, koska ruoho on kaupungissa makeampaa, kuin heidän rannassaan jokusen metrin päässä. Eläimen tavatessaan kannattaa hitaasti perääntyä, eikä missään nimessä mennä hölmön hipon ja rannan väliin, jonne se pakenee turvaan pelästyessään vaaraa. Näimme lomamme aikana kymmenittäin näitä hölmöjä kaveruksia, mutta onneksi emme kertaakaan kulkiessamme jalan kaupungissa.
Torstaina viivyttelimme mahdollisimman pitkään ennen lähtöä, ja hitaan aamun jälkeen kävimme vielä aurinkokävelyllä lähibiitsillä. Merenrantaa jatkuu Saint Luciasta silmänkantamattomiin, ja suojeltua dyynimäistä rantaa on jopa yli 180 kilometria! Vuodenajasta riippuen alueella voi tavata merikilpikonnia, valkohaita ja delfiinejä sekä mahtavia ryhävalaita ohikulkumatkalla lämpimämmille vesille. Moni Saint Luciaan matkustava haluaakin tulla juuri tuohon paikkaan Etelä-Afrikkaan, koska Saint Lucian ympäröimä alue on maan paras kohde sukeltamista varten. Valitettavasti me emme merieläimiä kovasti nähneet, vaikka nyt talvikautena (jolloin St Luciassa lämpö putoaa jopa alle 30 asteen) onkin paras sesonki nähdä valaita lähellä rantaa. Rapuja näimme kyllä vilisevän veden äärellä välillä ihan silmin pimein.
Rauhallinen elämänrytmi tarttui meihinkin viettäessämme rentouttavaa minilomaa Saint Luciassa, kaiken sivistyksen ulkopuolella. Luonnon kiertokulun mukaan eläminen ei ole hassumpaa. Nousta auringon nousuun, mennä nukkumaan kun silmäluomet lopsahtaa ja alkaa painamaan pimeän tullen. Tulen vielä haikeasti nostalgisoimaan aikaamme kaupungissa, kun joudun taas takaisin toimistopöydän ääreen.
Saint Luciasta jatkoimme matkaa etelään Durbaniin, jossa yritimme parantua mökkihöperöydestä parhaamme mukaan. Ensi kerralla lisää kaupunkilomastamme !
Pus