Mikä yksin matkustamisessa viehättää?

Ajattelin nuorempana, että yksin matkustaminen on erakoiden puuhaa tai johtuu olosuhteiden pakosta. Ajattelin veljeni Aasian matkojen olevan hippitouhua ja yksinäistä kulkemista uhkarohkeana etenkin Euroopan ulkopuolella. Silti meillä finskeillä on parhaat mahdollisuudet reissailuun ja jopa naisetkin saavat mennä itsekseen ympäri maailmaa, mikä ei ole itsestäänselvyys.

Olen aina ennen ollut seuran jatkeena matkoilla, vaikka olen pyörinyt välillä itsekseni Euroopassa sekä lähtenyt ennen lukiota kielimatkalle kolmeksi viikoksi Englantiin ja vaihtoon Peruun puoleksi vuodeksi. Toukokuussa olin Kapkaupungin matkalla osittain yksin, mutta kaverini joinasi jo parin päivän kuluttua. Nyt olen sitten viimein palannut ensimmäiseltä täysin itse suunnitellusta matkasta ja nautin joka hetkestä.

Mikä siinä yksin tallailussa on sitten niin kiehtovaa ja miksi kannattaa lähteä vaikkei reissukaveria löydy?

 

Yksi parhaista jutuista yksin matkustaessa on tietenkin itsenäiset päätökset. Voi ite päättää skippaako pakolliset nähtävyydet mennäkseen jätskille vai nukkuuko myöhään vaikka aika olisi pois muusta ohjelmasta. Kukaan ei ole jarruttelemassa. Voi vaan olla ja mennä virran mukana ja tehdä spontaaneja päätöksiä. Ei ole mitään syytä turhaan draamaan. Ainoa henkilö, joka pitää pitää tyytyväisenä on sinä itte. Se vasta onkin vapauttavaa.

Kun kukaan ei ole seurana, on herkempi pääsemään sisään maan kulttuuriin. Huomaa, että jokainen meistä siellä ja täällä haluaa sisimmiltään samoja asioita. Yksinään ulkopuolisena pystyy seuraamaan helpommin ohimenevää maailman menoa ja muuttuu tarkkaavaisemmaksi. Tulee uteliaammaksi ja haluaa syventyä entisestään uuteen paikkaan. On aidosti läsnä.Usea ahdistuu soolomatka-ajatuksesta koska pelkää yksinäisyyttä. Ite koen, että juuri soolona tutustuu enemmän uusiin tyyppeihin kuin koskaan! Samanhenkisiä reissaajia löytää helposti yöpymällä backpacker-paikoissa ja osallistumalla järjestettyihin aktiviteetteihin. Jos matkustaa kaverin kanssa sitä rajoittaa helposti itseään puuhastelemaan vain omalla porukalla. Yksin tulee helposti juteltua tuntemattomille.

Uudet tuttavuudet siten inspiroi ja opettaa. Kun kuulee erilaisista elämänkohtaloista oppii kulttuureista ja saa paljon uusia ideoita sekä näkemystä meiän maapalloon. Saa vaikka tietää millaista on arki kosherina ja minkälaisia poliittisia konflikteja on, joista media jättää uutisoimatta. Kaukasemmissa kohteissa tutustuu usein ihmisiin, jotka ovat nähneet paljon maailmaa ja sitä haluaa taas päästä matkustamaan enemmän, kun kuulee paikoista joissa ei ole kuullut kenenkään tutun käyneen. Seuraava reissukohde Honduras? Polynesia?

Huomaan että rohkaistun entisestään kun liikun yksin ja poistun mukavuusalueelta. Aloitan helposti keskustelun vieraallakin kielellä sönköttäen, liikun julkisessa liikenteessä, ja liityn vieraaseen porukkaan vaikka tuntisinkin olevani kolmas pyörä. Kun alottaa pienistä teoista, sitä huomaa lopussa rohkaistuvansa suurempiinkin juttuihin, vaikka sitten yksin bisselle. Oikeastaan mikään ei oo enää niin noloa. Kukaan ei tuijottele ja ihmettele mitä teet yksin vaan yleensä porukka katsoo ylöspäin tyyppejä, jotka tekee mitä tahtoo ja ovat sinut itsensä kanssa. 

Ihmiset huomioi paremmin yksinään liikkuvia. Apua tarjotaan useammin ja saa extrahyvää palvelua. Esimerkkinä viimeksi bussiaseman vartijat tuli varta vasten mun viereen valvomaan menoa, kun seisoin yksin jonottamassa bussiin – ainoana valkoisena naisena pelätyllä asemalla. Myöhemmin taas kun kolme tupakaveriani jättivät mut yksin dormiin, lupasi hostellin omistaja upgreidaamaan mut yksityiseen lukaaliin. Eikä pidä unohtaa sitä, kuinka moni haluaa pyytämättä auttaa kantamusten kanssa. Ei oo valittamista!

Monesti tuijotellaan vasenta nimetöntä ja kysellään aviomiehen tai poikaystävän perään kun liikkuu yksin naisena maailmalla. Kysyjälle vastatessa voi ottaa yllättyneet reaktiot kohteliaisuutena – mää muuten pärjään ihan itte! Naisen asema onkin meillä ainutlaatuinen ja todettava se on, että saa paljon lisää itsevarmuutta kun huomaa pärjäävänsä ilman kohtalontoveria. Kuinka makeeta on, että pääsee seikkailemaan.

Myöhemmin kun palaa kotiin on monia kokemuksia rikkaampi ja niin imelältä kuin se kuulostaa, sitä oppii paljon itsestään. Tietää millaisista tilanteista voi selvitä ja katsoo tulevaisuuteen avoimin mielin. Pienet häiritsevät asiat muuttuu vähemmän tärkeiksi ja mieli kirkastuu. Tietää mikä on itselle merkityksellistä ja ketkä ovat ne ihmiset jotka ovat niitä rakkaimpia. Kun saa etäisyyttä arkeen osaa taas arvostaa niitä mahdollisuuksia mitä on, ja arvostaa Suomea. 

Toivottavasti jokainen lähtee joskus yksin reissuun! On rikastuttavaa matkustaa itsekseen ja tärkeää osata olla myös yksin.

 

//If you think about traveling alone, fear not! You are much more open to meet inspiring new people, learn about new cultures, find out more about yourself and respect what you are able to do. Traveling solo is not always due to unfortunate circumstances and lack of friends but it’s a great opportunity. Alone you’re much more spontaneous and you can enjoy the moment. You are immediately drama-free and the only person to please is yourself.

 

Pus