Mikä yksin matkustamisessa viehättää?

IMG_1748.jpg

Ajattelin nuorempana, että yksin matkustaminen on erakoiden puuhaa tai johtuu olosuhteiden pakosta. Ajattelin veljeni Aasian matkojen olevan hippitouhua ja yksinäistä kulkemista uhkarohkeana etenkin Euroopan ulkopuolella. Silti meillä finskeillä on parhaat mahdollisuudet reissailuun ja jopa naisetkin saavat mennä itsekseen ympäri maailmaa, mikä ei ole itsestäänselvyys.

Olen aina ennen ollut seuran jatkeena matkoilla, vaikka olen pyörinyt välillä itsekseni Euroopassa sekä lähtenyt ennen lukiota kielimatkalle kolmeksi viikoksi Englantiin ja vaihtoon Peruun puoleksi vuodeksi. Toukokuussa olin Kapkaupungin matkalla osittain yksin, mutta kaverini joinasi jo parin päivän kuluttua. Nyt olen sitten viimein palannut ensimmäiseltä täysin itse suunnitellusta matkasta ja nautin joka hetkestä.

Mikä siinä yksin tallailussa on sitten niin kiehtovaa ja miksi kannattaa lähteä vaikkei reissukaveria löydy?

 

IMG_1747.jpg

Yksi parhaista jutuista yksin matkustaessa on tietenkin itsenäiset päätökset. Voi ite päättää skippaako pakolliset nähtävyydet mennäkseen jätskille vai nukkuuko myöhään vaikka aika olisi pois muusta ohjelmasta. Kukaan ei ole jarruttelemassa. Voi vaan olla ja mennä virran mukana ja tehdä spontaaneja päätöksiä. Ei ole mitään syytä turhaan draamaan. Ainoa henkilö, joka pitää pitää tyytyväisenä on sinä itte. Se vasta onkin vapauttavaa.

Kun kukaan ei ole seurana, on herkempi pääsemään sisään maan kulttuuriin. Huomaa, että jokainen meistä siellä ja täällä haluaa sisimmiltään samoja asioita. Yksinään ulkopuolisena pystyy seuraamaan helpommin ohimenevää maailman menoa ja muuttuu tarkkaavaisemmaksi. Tulee uteliaammaksi ja haluaa syventyä entisestään uuteen paikkaan. On aidosti läsnä.IMG_1714.jpgIMG_1715.jpgUsea ahdistuu soolomatka-ajatuksesta koska pelkää yksinäisyyttä. Ite koen, että juuri soolona tutustuu enemmän uusiin tyyppeihin kuin koskaan! Samanhenkisiä reissaajia löytää helposti yöpymällä backpacker-paikoissa ja osallistumalla järjestettyihin aktiviteetteihin. Jos matkustaa kaverin kanssa sitä rajoittaa helposti itseään puuhastelemaan vain omalla porukalla. Yksin tulee helposti juteltua tuntemattomille.

Uudet tuttavuudet siten inspiroi ja opettaa. Kun kuulee erilaisista elämänkohtaloista oppii kulttuureista ja saa paljon uusia ideoita sekä näkemystä meiän maapalloon. Saa vaikka tietää millaista on arki kosherina ja minkälaisia poliittisia konflikteja on, joista media jättää uutisoimatta. Kaukasemmissa kohteissa tutustuu usein ihmisiin, jotka ovat nähneet paljon maailmaa ja sitä haluaa taas päästä matkustamaan enemmän, kun kuulee paikoista joissa ei ole kuullut kenenkään tutun käyneen. Seuraava reissukohde Honduras? Polynesia?

IMG_1751.jpgHuomaan että rohkaistun entisestään kun liikun yksin ja poistun mukavuusalueelta. Aloitan helposti keskustelun vieraallakin kielellä sönköttäen, liikun julkisessa liikenteessä, ja liityn vieraaseen porukkaan vaikka tuntisinkin olevani kolmas pyörä. Kun alottaa pienistä teoista, sitä huomaa lopussa rohkaistuvansa suurempiinkin juttuihin, vaikka sitten yksin bisselle. Oikeastaan mikään ei oo enää niin noloa. Kukaan ei tuijottele ja ihmettele mitä teet yksin vaan yleensä porukka katsoo ylöspäin tyyppejä, jotka tekee mitä tahtoo ja ovat sinut itsensä kanssa. 

Ihmiset huomioi paremmin yksinään liikkuvia. Apua tarjotaan useammin ja saa extrahyvää palvelua. Esimerkkinä viimeksi bussiaseman vartijat tuli varta vasten mun viereen valvomaan menoa, kun seisoin yksin jonottamassa bussiin – ainoana valkoisena naisena pelätyllä asemalla. Myöhemmin taas kun kolme tupakaveriani jättivät mut yksin dormiin, lupasi hostellin omistaja upgreidaamaan mut yksityiseen lukaaliin. Eikä pidä unohtaa sitä, kuinka moni haluaa pyytämättä auttaa kantamusten kanssa. Ei oo valittamista!

IMG_1762.jpg

Monesti tuijotellaan vasenta nimetöntä ja kysellään aviomiehen tai poikaystävän perään kun liikkuu yksin naisena maailmalla. Kysyjälle vastatessa voi ottaa yllättyneet reaktiot kohteliaisuutena – mää muuten pärjään ihan itte! Naisen asema onkin meillä ainutlaatuinen ja todettava se on, että saa paljon lisää itsevarmuutta kun huomaa pärjäävänsä ilman kohtalontoveria. Kuinka makeeta on, että pääsee seikkailemaan.

Myöhemmin kun palaa kotiin on monia kokemuksia rikkaampi ja niin imelältä kuin se kuulostaa, sitä oppii paljon itsestään. Tietää millaisista tilanteista voi selvitä ja katsoo tulevaisuuteen avoimin mielin. Pienet häiritsevät asiat muuttuu vähemmän tärkeiksi ja mieli kirkastuu. Tietää mikä on itselle merkityksellistä ja ketkä ovat ne ihmiset jotka ovat niitä rakkaimpia. Kun saa etäisyyttä arkeen osaa taas arvostaa niitä mahdollisuuksia mitä on, ja arvostaa Suomea

Toivottavasti jokainen lähtee joskus yksin reissuun! On rikastuttavaa matkustaa itsekseen ja tärkeää osata olla myös yksin.

 

//If you think about traveling alone, fear not! You are much more open to meet inspiring new people, learn about new cultures, find out more about yourself and respect what you are able to do. Traveling solo is not always due to unfortunate circumstances and lack of friends but it’s a great opportunity. Alone you’re much more spontaneous and you can enjoy the moment. You are immediately drama-free and the only person to please is yourself.

 

Pus

Kommentit (6)
  1. Olen tehnyt paljon juttuja yksin ja usein ihmiset ihmettelee miten uskallan. Pienimpiä juttuja on leffaan meno ja isoimpana matka italiaan. Olin ensimäistä kertaa ikinä lentokoneessa yksin ja hotellissa myös. Italiassa viihdyin yksin ja koska kieli muuri oli todella iso löysin itsestäni miimikon. Nautin siitä, että sain mennä ja tulla juuri niin kuin halusin. Ainoa kurja paikka oli luksus spa, jossa sitten olikin varmaan joka toinen häämatkalla. Tosin siellä juttelin ihmisten kanssa saunasta ja aiheutin shokin sanomalla, että suomessa vauvakin voi olla saunassa ja sauna on yleisesti ottaen paljon kuumempi ja kiukaalle heitetään vettä. 

    Yksin olo on kivaa. Oikeastaan minä vaadin sitä, sillä silloin on helpointa kuunnella itseään. Lisäksi sen jälkeen jaksaa olla taas mukava ihminen ja arvostaa muiden seuraa. 

    1. Toi on kyl osuvaa – sitä muuttuu itestään miimikoksi ku tarpeeks yrittää mongertaa kielimuurin lävitse! Elekieli ja käsillä kertominen on must. Paras tapa hankkia hyvät neuvot ja naurutkin 🙂

      Mä myös tarviin sitä omaa aikaa arjessa. Yleensä nautin yksin olosta arkena salilla, jonne en kaipaa jumppakaveria. Onhan sellanenki kiva, mutta nautin kun urheilu on omaa privaattia aikaa. Aika vähän vietän sitä ”me-timea” joten ne harvat hetket piristää ja vapauttaa kummasti!

  2. Mä olen itseasiassa lukenut näitä sun postauksia vähän…noh, kateellisenakin; että vau, tuo uskaltaa! Ja ihan mielettömiltähän noi sun reissut kuulostaa! 

    Mulle tuommoinen yksin matkustaminen voisi sopiakin, kyllästyn yleensä samoihin naamoihin aika nopeasti jos ollaan 24/7 yhdessä, ja oman ajan tarve välillä on mulle ihan must. Toisaalta taas olen just semmonen hölö, että puhun kaikille ja tutustun porukkaan tosi nopeasti, enkä juuri arastele käyttää kieliä, joita en edes periaattessa osaa. 😀 

    Mutta joo se ainut este ehkä – kuinka monta 40+ reppureissaajaa olet tähän mennessä bongannut hostelin dormeissa? 😛 

    1. En olis kyllä muutama vuos sitten itsetäni uskonut että näin vaan viilettäisin menemään! Mutta ahh… kun kerta on tilaisuus niin pakkohan se on hyödyntää! En halua katsoa myöhemmin takaperin ja harmitella kokemuksia, jotka jäi kokematta 🙂 yksin on ollut mahtavaa kans ton kyllästymisen vuoks – ei tarvii tuijotella toista koko aikaa eikä haittaa vaikka poikkeais suunnitellusta!

      Ja muuten KYLLÄ. Nytkin olin matkalla lähes aina porukan nuorin (täytän vasta 24) ja erilaisia elämäntilanteita on. Joku on eronnut, joku on päässyt keikkatöistä ja joku on kerrankin päässyt matkalle säästettyään tarpeeksi useamman vuoden. Jopa perheitäkin oli meiän hostellilla yöpymässä ja eläkeläisiä asuntovaunulla pihalla! Ikä ei oo este todellakaan. Sanoisin viime tuttavieni keski-iän olleen 35v.

       

      1. Jaa, aika vanhoja… ;D 

        Mutta hyvä tietää!! Ehkä tästä vielä, ihan hyvin vois lähteä jos ottaisi sapattivapaata, kun ei ole esim. lapsia ”esteenä”. 

        1. No jaa ehkei niin vanhoja ollu seurana tällä kertaa 😀 Mutta iällä ei tunnu olevan yhtään niin paljon merkitystä ku elämäntilanteilla jotka lähes kaikilla samoja – ollaan työelämässä tai tauolla töistä. Yhen finskimiehen tapasin muuten Maputossa ja tää tyyppi oli ainakin 50v, kerto kaikista huippureissuistaan ku lähtee aina kerralla useemmaks kuukaudeks ja oli kyllä kade ku kuunteli niitä tarinoita! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *