Arjen hyväntekeväisyyttä

Mielestäni parasta hyväntekeväisyyttä on se, jonka pääsee tekemään ilman kolmatta osapuolta. Toki hyväntekeväisyyttä voi tehdä säännöllisesti eri järjestöjen kautta, mutta erityisen hyvä mieli tulee siitä, kun näkee kuinka iloiseksi voi toisen tehdä itse. Arjen hyväntekeväisyyttä voi olla ihan pienikin ele, joka saattaa piristää tai auttaa toista suunnattomasti.

Ei siis tarvitse muuttua pyhimykseksi. Sananmukaisesti kyse on hyvän tekemisestä toista kohtaan, toisen huomioimisesta.

IMG_0041.jpg

Nämä nuoret halusivat kerrankin siistejä posetuskuvia ja päästä juttusille. Pieni vaiva olla ystävällinen ja nauraa yhdessä.

Vastikään tapasin ensimmäistä kertaa kotimme siivoojan. Busie on reilu parikymppinen nuori nainen, jolla on pieni poika. Lapsen isä häippäsi aikaa sitten työpaikan menetettyään, eikä hänestä ole kuulunut sen jälkeen. Perheensä mies jätti yksin Busien siivouskeikkapalkkioiden varaan ilman mitään tukea, mutta silti Busie ei valita, vaikka joutuukin välillä ottamaan poikansa töihin vahtiakseen tätä kun kukaan muu ei voi häntä hoitaa. Meillä hän käy perjantaisin, jolloin hän siivoaa ahkerasti ja pyykkää vaatteemme.

Yleensä en näe Busieta koska olen toimistolla siivouspäivisin, mutta jätän hänelle silloin tällöin lappusia kiittääkseni hänen hyvästä työstään. Annamme Simonin kanssa hänen syödä ruokaamme ja hyödyntää talon fasiliteettejä omaan käyttöönsä. Siitä hyvästä hän jättää mieletöntä jälkeä.

Siten kun jonkin aikaa sitten ostin uudet toilettipussit, olin lähellä heittää vanhat menemään kunnes tulin toisiin ajatuksiin. Jätin jälleen lapun Busielle jossa kerroin tällä kertaa, että hän voi ottaa vanhat pussukat mukaansa. Ajattelin, että hän varmasti löytäisi jonkun, jolla olisi pussukoille käyttöä ellei hänellä itsellään ole niille tarvetta. 

Viime perjantaina kotiin tullessani minua odottikin Busielta kiitosviesti, sekä hänen lahjomat tyynyliinat muistoksi. Hänen kiitos oli paras mahdollinen ja antoi upean fiiliksen viikon päätteeksi 

IMG_1492.jpg

IMG_1490.jpg

Huikea fiilis tuli myös kun vanhempani olivat täällä ja annoimme eräälle kerjäläiselle ravintolasta saamamme doggybagin. Olisitte nähneet, kuinka vikkelään laiha nuori mies alkoi lappaamaan ylijäämäruokaamme suuhunsa! Ei tainnut haamuksi-ristimämme kerjäävä poika risteyksessä aavistaakaan mitä tapahtuu, kun Uber pysähtyi hänen kohdalleen.

Uskon, että vähävaraisille olisi parempi antaa jotain konkreettisempaa kuin rahaa. Jotain voi aina myös tehdä itse. Kapkaupungissakin annoimme take-away lattemme lapsijengille, mikä toi jokaiselle hyvän mielen. Johannesburgissa eräs tuttavani taas järjestää muun muassa kuukausittaisia tempauksia, jossa kerää kasaan ihmisiä yhteen esimerkiksi voitelemaan sämpylöitä kodittomille lapsille. Aion varmasti osallistumaan tapahtumiin heti, kun pääsen töistä livistämään!

Täällä on toki erilaiset mahdollisuudet kuin Suomessa juuri köyhien auttamiseen koska kerjäläisiä on valehtelematta joka risteyksessä, mutta varmasti jokainen keksii keinoja arjen hyväntekeväisyyteen. Aina voi auttaa mummoa ja kantaa hänen kauppakassit rappusissa tai opastaa turistia oikealle reitille. Unohtamatta tärkeimpänä yleistä kohteliaisuutta ja toisen huomiomista – pelkkä tervehtiminenkin ja hymyileminen voi olla toiselle suuri ilo.

 

//You can do such small things to give back to the community. Felt great giving away my doggybag (that probably wouldn’t have eaten) to a beggar on the crossroads and it really gave me joy to see how my little toilet bag pleased our cleaning lady. You don’t need to be a saint to do good.

 

Pus

Kommentit (4)
  1. Afrikan Anni
    12.7.2016, 09:52

    Moi! Mukava lukea näitä huomioita Etelä-Afrikan arjesta toisen suomalaisen näkökulmasta. Itsekin täällä on/off-asujana olen ollut noin 8 vuotta ja pakko oli kommentoida tähän julkaisuun: olen itse harrastanut samaa eli antanut ruokaa kadulla kerjääville useimmiten hyvin tuloksin. Viime aikoina tätä on kuitenkin joutunut rajoittamaan, nimittäin tarjotessani ruokaa saan usein vastaukseksi ”no food, give me money”. Ja sitä rahaa aletaan sitten kyselemään melko aggressiivisin ottein. Näin se arjen hyväntekeväisyys alkaa ainakin omalta kohdaltani valitettavasti hiipua…

    1. Ootko itse juuri myös täällä Joburgin alueella? Joo toi on kyl ikävä piirre siinä, kun sitten haluaa jotain vähäosasempaa auttaa. Kerran kans näin yhden risteyksessä kerjäävän miehen olevan tosi agressiivinen rahan suhteen ja tää tyyppi näytti muutenkin aikamoiselta narkkarilta. Ei paljon ruoka tainnu kiinnostaa!

      1. Afrikan Anni
        13.7.2016, 15:29

        Tietysti kodittomia ja vähäosaisiakin on moneen junaan, varmasti ruoka ja tavarat kelpaavat suurimmalle osalle. Näitä tapauksia on sattunut sekä Joburgissa että Kapissa. Johannesburgissa asuessa kävi kerran jopa niin, että portille kerjäämään tuli mies, joka pyysi rahaa. Sanottiin sitten taas perus litania, että rahaa ei anneta, mutta ruokaa ja vanhoja vaatteita olisi antaa. Aluksi nämä tuntuivat kelpaavan, mutta kun sitten ojennettiin ne portin raosta hänelle alkoi raivoaminen ja hän heitti tavarat takaisin päin porttia pitkän voimasanasikermän säestämänä. Taisi kummallekkin tulla siinä tilanteessa vähän huono fiilis. Nykyinen kotiapulainen on kyllä todella kiitollinen, jos kaappeja siivotessa jätämme hänelle kaikenlaista tavaraa. Ehkä tavaralahjuksiin tarvitaan sitten antajan ja vastaanottajan välille läheisempi suhde, mene ja tiedä.

        1. Huhhuh, osaa ihmiset kyllä yllättää… Musta juuri tuntuu että esim. kotiapulaisellekin ollaan jo tarjottu töitä mistä saa elannon niin lähtökohta on jo valmiiks kiitollinen ja työntekijä on varmasti ahkera jo valmiiks ku lähteny työnhakuun. Siinä vaiheessa jos hänelle sitten annetaan tavaraa tai ruokaa on se plussaa, mitä osaa myös arvostaa! Sitten taas nämä porteille tulevat kerjäävät ihmiset tai katujen varsilla kyltit kourassa surkuttelevat on musta usein vaan laiskoja tapauksia, niin ikävältä ku tuntuukin näin sanoa. En vaan voi uskoa, että usea heistä olisi aktiivisesti työnhaussa.

          Sitten kelpaa kyllä raha mutta ruoka ei – no mihin se kerjätty raha sitten menee? Ruokaan sen pitäisi mutta kuka tietää mihin se raha kuluu…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *