En ole Kapkaupunki-fani

Hupsis, postaustahti hiljenee kun muija matkailee. Tänään heräsin aamuun numero kuusi ja iloisesti aion ihmetellä vielä tokavikaa päivää Etelä-Afrikan Kapkaupungissa. Olen tähän mennessä käyskennellyt V&A Waterfrontin alueella, viettänyt viikonloppua Stellenboschin ja Hermanuksen viinimailla, sekä palloillut reppu selässä ilmaisilla kävelykierroksilla ympäri kaupunkia. Olen nauttinut mahtavista kala-annoksista ja roadtrippaillut työkaveriporukalla. Hostellissani olen saanut huikeita ystäviä, enkä ole yllättävästi viettänyt kertaakaan omaa aikaa kun on ollut aina seuralainen matkassa.

On se myönnettävä, että Kapkaupunki on aikamoinen unelma. On vuoristoa, merta, kauniita ihmisiä. On pikkuputiikkeja ja loputon määrä mielettömiä ravintoloita, pubeja ja kahviloita. Täältä löytyy luomua ja raakaruokaa. On urheilumahdollisuuksia ja vaellusreittiä. Kapkaupungissa tahti hidastuu, eikä mihinkään ole kiire. Matkailijoita ja kavereita riittää.

Eihän kukaan voi olla inhoamatta upeaa Mother Cityä, äiti kaupunkia, koska kaikki on täällä niin ihanaa. Ja tarkoitan sitä, olenhan täällä toista kertaa puoleen vuoteen. Mutta se harmittaa, että Etelä-Afrikkaan matkustavat näkevät usein pelkästään tämän paikan.

Koska yllätys, yllätys: Kapkaupunki ei ole aitoa Etelä-Afrikkaa.

Kun tulee Johannesburgista tai muualla maassa reissanneena kaupunkiin saa yllättyä, kuinka ”valkoinen” ja afrikaans-voittoinen Kapkaupunki on. Täällä on turvallista liikkua päiväsaikaan useimmissa paikoissa, ja tunnelma on hyvin Keski-Eurooppalainen. Helposti unohtuu paikallisten historiallinen rotusorto ja yli 11 kansallisuuden kulttuuri kun plumpsahtaa Kapkaupungin hurmion kuplaan. Harmittaa, että ei ole tahtoa nähdä maata välttämättä enempää, koska Kapkaupungin alue on niin poikkeuksellinen. Safariretki Kapkaupungin oheen on aika pieni panostus, jos tahtoo tutustua maahan syvemmin.

Kapkaupungissa voi skipata maan township-slummi – elämän, köyhyyden, 26 % työttömyyden, kierrätyksen osaamattomuuden, kuivuuden, veden puutteen, sähkönjakelun vaikeudet. Voi helposti unohtaa politiikan haasteet ja korruption. Rikollisuuden ja raiskaukset. Ei tarvitse tuijottaa pienen kyläpojan nälästä puhkuavaa pullottavaa masua, eikä voisi uskoa, että pitemmän matkan päässä samassa maassa jotkut eivät ole koskaan nähneet valkoista ihmistä. 

Mutta onhan Kapkaupunki silti ainutlaatuinen ja täällä voi tehdä mitä tahansa, oli sitten shoppailu- tai reippailumielellä. Maassa on kuitenkin paljon enemmän kuin Kapkaupunkinsa, ja toivon jokaisen tänne päin suuntaavaan myöskin tutustuvan muihin Etelä-Afrikan osiin. Muuallakin on upeaa.

Itsellänihän on tänään tarkoitus nousta (vihdoin) kävellen pöytävuoren huipulle, ja illalla olis meno jazz-konserttiin. Huomeniltana lennän Etiopian kierroksen kautta Sansibariin. Seikkailuja vielä riittää!

Pus