First world problems – Afrikkaloman valinnanvaikeus
Miten kaikki onnistuu osumaan samalle hetkelle? Viikkojakin saattaa kulua eikä mitään tapahdu, kunnes yhtäkkiä kaikki häppeningit sattuu ryminällä samaan aikaan. Tuleva elokuinen viikon lomani tulee olemaan huippu aivan varmasti, vaan mulla on pulma.
Voiko joku päättää mun puolesta, lähdenkö reivaamaan aavikkofestareille vai sukeltamaan ja surffaamaan paratiisibiitseille ?
Vaihtoehtoina ovat etelä-afrikkalaiset Oppikopin hippifestarit aavikolla tai rantaloma Mosambikin biitseillä. Oppikoppissa olisi kaverit, aavikon mystinen pöly ja huikeita artisteja. Mosambikissa taas rantalomaparatiiseja, jossa chillata ja sukellella delfiinien kanssa. Festareilla olisi ikuisen kesän meininki ja festarirakkauden ilosanomaa – Mosambikissa taas rantaloma luonnon äärellä, seurana omat ajatukset ja etelä-afrikkalaiset talvipakoilijat.
Vaihtoehdot osuu samalle viikolle, jolloin olen lomalla. Vaihtoehtoina kaksi kovaa kilpailijaa, jotka molemmat ainutlaatuisia. Pitäisi vaan päättää kumpaan päädyn ja uskallanko matkustaa Mosambikiin yksin. Toisessa tapauksessa olisin kaveriporukalla bilemeiningissä ja toisessa nauttisin luonnon rauhallisuudesta.
Hölmöähän se on mutta harmittaa ettei voi osallistua kaikkeen, vaikka tässä tapauksessa molemmat vaihtoehdot ovat näin ainutlaatuisia. Olin jo varaamassa lomamatkaa, kunnes huomasin yhden Afrikan eeppisimmän festarin osuvan samalle ajankohdallte. Tiedän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta lähteä minnekään, eikä valitettavasti aikaa ole rajattomasti. Afrikassaoloaikani päättyy jo lokakuun alussa, enkä omaa lomaa enää ehdi tämän jälkeen pitää.
Valinnanvaikeus…
Vaikka aavikkofestaritkin olisivatkin niin jepa, niin taidan kallistua Mosambikin Ponta de Ouron tai Tofon rantalomaan. Näin vaikka missaisin ehkä yhden eeppisimmistä festarikokemuksistani. Pitäisihän minun ne etukäteen hankitut malarialääkkeetkin käyttää!
Mikäli niitä löytyy, kuulisin mielelläni muiden kokemuksista Mosambikista. Aurinkoinen sukellus- ja surffimatka kiinnostaa, kun joutuu palelemaan täällä Johannesburgin talviöissä villasukat jalassa. Ellei etäisyys olisi niin pitkä, harkitsisin jopa visiittiä Suomeenkin lämmittelemään. Vaan ”pakko” kai tyytyä eteläisen Afrikan biitseihin.
Tiedän – joku siellä huokaisee ”first world problems”.
Pus