How old are you ?

12998382_10154096875194154_7784806667088354706_o.jpg

”Just out of curiousity, how old are you exactly?”

Viikottain saan vastata kysymykseen, kuinka vanha olen. Koska en ole Johannesburgissa pääsääntöisesti remuamassa opiskelijabileissä tai reppureissaamassa vaan töissä, on välillä ollut hankalaa löytää paikkaansa tässä ympäristössä. Välillä tuntuu jopa loukkaavalta, kun työtapaamisissa joku tulee juttelemaan ja vähän ajan päästä tulee se kuuluisa ikäkysymys.

Kuten olen aiemmin blogissa kirjoittanut, ei ole ollut helppoa löytää kavereita Johannesburgissa. Kaupunki on Etelä-Afrikan bisneskeskus, eikä tänne hakeudu paljon nuoria.  Lähes kaikki expatit, joita olen tavannut mm. Internationsin tapahtumissa, ovat tulleet tänne töihin pitemmäksi aikaa ja ovat tuoneet perheensä mukanaan.  Putoan täällä harmaaseen lokeroon, jossa muita samanikäisiä samassa elämäntilanteessa olevia on erittäin vähän. Nuoret haluaa opiskella muualla Etelä-Afrikassa, eikä täällä ole paljon työmahdollisuuksia tyypeille, joilla ei ole monen vuoden työkokemusta.

Usein siis tavatessani uusia ihmisiä töissä, expat-tapahtumissa tai jopa salilla, on ihmisten pakko arvailla ikääni. Ihmiset aina ihmettelevät, kuinka nuori olen, ja silti oon täällä. Tuntuu ikävältä joutua todistamaan muille mitä teen Johannesburgissa, vakuuttaen olevani ihan pätevä hommaani ja pärjääväni hyvin. Tuntuu, ettei minua aina oteta tosissaan. Miksi 23-vuotias töissäkäyvä ulkomaalainen on tässä kaupungissa kummajainen?

Ja totuushan on, että olen vielä nuori. Voimaannuttavan jakkupuvunkaan käyttäminen ei sitä piilota.

Tulen silti tapaamaan vielä paljon ihmisiä täällä ollessani, ja on vaan pakko antaa ikäviltä kuulostavien kommenttien mennä toisesta korvasta ulos. Sitä paitsi en ole täällä täysin sinisilmäisenä, ensimmäistä kertaa ulkomailla. Olen reissaillut ympäriinsä (myös yksin) ja asunut Suomen lisäksi Belgiassa sekä Perussa. Olen tottunut mukautumaan uusiin paikkoihin. En halua ruveta väheksymään itseäni nyhjöttäen jossain nurkassa, vaikka olisinkin epävarmassa tilanteessa. Vastoinkäymiset kasvattaa ja antaa itsevarmuutta, ja tämä ihmettelykin kertoo, että oon päässyt jo aika pitkälle.

Kuten kämppikseni sanoi eräälle ystävälleen, tämän yllättyessä nuorta ikääni: ”Aino is young but she is internationally experienced young”. Tämä mielessä eteenpäin ja näyttämään muille, että mä pärjään aivan mahtavasti, ja että ikä on vain numero.

12983847_10154096875159154_4949126083688771188_o.jpg

/As I look young, what I still am for a 23- year old, I get asked about my age often in Joburg. The city isn’t the place where you meet a lot of youngsters or students, and people are normaly surprised how I am actually here for work. Sometimes I feel questionalized about my being here. As I’ve formerly told on the blog, it has also been a little challenge to find friends in Joburg. People here are lovely, but everyone is basically older than me. I don’t see it as such a big issue but I feel I often have to really convince that I manage my stuff here and that things turn out just fine for me. Sometimes it feels offending, but it does give me strength and confidence: I’ve actually come pretty  far. And after all, age is just a number.

Pus

Kommentit (10)
  1. Oma villi veikkaukseni on, että osasyynä noihin kyselyihin saattaa olla se, että suomalaiset tapaavat näyttää reippaasti paikallisia ikäisiään nuoremmilta. Voi siis hyvin olla, että kyselijät kuvittelevat sinun olevan alle parikymppinen. Minua, kolmekymppistä, siellä luultiin jatkuvasti 25-vuotiaaksi.

    1. Voi hyvin olla. Ainakin spinning-ohjaaja kans tuli kysymään oonko joku 18-vuotias – mikä ei tosin ollu kovin miellyttävä kommentti 😀 mutta se perusteli kans sen sillä et ”vedän tunnit kuin villi teini”, mitä lie tarkoittikaan sit sillä.

      Se on jännä ku Perussa mua taas usein luultiin vanhemmaksi, koska usein siellä reilut parikymppiset myös käyttäytyy aika lapsellisesti ja pukeutuu teinimäisesti skeittarikenkiin ymsyms. Sillon ikää tuli reilusti lisää kun ihmiset vaikuttui meidän suomalaisesta ”kypsyydestä”, mitä nyt yleensä asutaan jo kodin ulkopuolella parikymppisinä ja aikuistutaan nopeesti. Sillon meni päinvastoin nää ”how old are you”-arvailut.

      Mutta en epäile että näytän nuorelta tällainen babyface kun olen, onneksi ja valitettavasti!

  2. Jenni / GCH
    13.4.2016, 23:51

    Tsemppiä! Oma fiilis on, että aina jos poikkeaa massasta, niin joku ihmettelee. Itsellä se oli Luxemburgissa asuessa puutteellinen ranskankielen taito, ja esim eräskin HR-ihminen tokaisi mulle, kun pyysin puhelun kieleksi englantia, että ”miten ihmeessä sä olet päässyt tänne töihin jos et kerta ranskaa osaa!” (Että sellainen HR…) Yhdysvalloissa taas olen saanut useaan otteeseen vastailla ”eikö sinulla todellakaan ole lapsia”-kyselyihin.

    1. Jooo, ja tullu kans usein jatkokysymyksenä et oonko naimissa täällä ku oon kert tänne tullut 😀 voi huhhuh. Oppii taas vähän erilaisii kulttuureja ja arvostaa Suomea entisestään! Täällä muutenkin kun on jopa etelä-afrikkalaisten kesken eri näkösiä ja eri kulttuureista tulevia ja kun maan historia on mitä on, niin ihmiset käyttäytyy sen mukaan. Valkosia arvostetaan eri tavalla kun mustia, mustat paikalliset käyttäytyy eri tavalla ulkomaalaisia mustia kohtaan. Täällä kaikki lopulta poikkeaa massasta, koska tiettyä stereotypiaa ei ole.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *