Kymmenen erikoista huomiota Etelä-Afrikasta

vintage-travel-posters-south-africa-256.jpg

 

Etelä-Afrikka on poikkeuksellinen paikka monikulttuurisuudessaan, mutta se jääköön viimeiseksi asiaksi, joka tekisi maasta ainutlaatuisen. Seuraavana kymmenen erikoista ja hassuakin huomiota tästä sateenkaarimaasta.

 

1. Kylppäreiden pistokkeet KIELLETTY

Kaksi viikoa etsin pistoketta kylppäristämme, kunnes päätin ladata sähköhammasharjaani tyylikkäästi makuuhuoneen yöpöydällä. Asunnoissa pistokkeet on kylppäreissä laissa kielletty, koska paloturvallisuudesta ei osata huolehtia tarpeeksi ja poikkeuslupa on ainoastaan tietyilla hotelleilla. Niin ainakin Simon väittää, mutta empä ole vieläkään törmännyt pistokkeisiin kenenkään kylppärissä!

2. omituiset ohittamissäännöt

Koska Etelä-Afrikassa toimii vasemmanpuoleinen liikenne, liikenteessä ohitetaan oikealta puolelta. Muuten taas kun ohitat ihmisen käytävällä, ohitat vasemmalta. Sitten taas jos nouset portaita ja ohitat ihmisiä, teet sen oikealta puolelta etkä vasemmalta. Loogista, eikö?

3. RUOKAILU, JUOMINEN JA pelkkä PURKAN jauhaminen KIELLETTY junissa, busseissa ja asemilla

Sääntöön törmäsin ekoilla viikoillani, kun kiirehdin töihin. Olin napannut mukaani aamupalaleivät ja omenan, ja rouskutellessani omppua juna-asemalla vartija tuli kertomaan, ettei mitään ruokaa sallita Gautrainillä tai sen pysäkillä ja asemilla. Ei vaikka syön asemalla omenaa, joka on vähiten sottaavasta päästä. Purkkaakaan ei sallita. Gautrain haluaakin ylläpitää siistiä ja kallista kuvaansa ihmeellisillä rajoituksillaan, ja sääntöjen rikkomisesta saa maksaa huimat sakot. Itse pääsin tuolla kertaa pälkähästä koiranpentukatseella.

4. rakennusten sisäänpääsy parkkiksen kautta

Sisääntulo on usein autoille tarkoitetuista porteista, oli sitten kyseessä toimistotalo, asuinkompleksi tai ostoskeskus. Täällä ei kävelijöiden etua ajatella, koska ihmiset ovat turvallisuussyistä liikkeellä omalla autollaan. Taloihin onkin lähes aina pääsy ainoastaan autoille tarkoitetuista porteista tai parkkiksen kautta. Ei hyvä, koska hätäuloskäyntejä ei paljon ajatella.

5. jumppatunneilla enemmän miehiä kuin naisia

Kun ensimmäistä kertaa menin sunnuntaiselle joogatunnilleni yllätyin siitä määrästä, mitä miehiä kävi tunnilla suhteessa naisiin. Tämä voi johtua myös Virgin Active – salini ainutlaatuisesta eksklusiivisuudesta, mutta mun jumppatunneilla käy enemmän miehiä kuin naisia, oli sitten kyse vatsatreeni- tai spinningtunnista. Useimmiten he ovatkin sellaisia hauskoja miekkosia, jotka jakavat kanssani kiinnostuksen toisia miehiä kohtaan.

6. Monessa rakennuksessa aselokerot

Etelä-afrikkalaisista moni kantaa käsiasetta, mikä on mulle edelleen järkytävää sisäistää ja on arvioitu, että käsiaseita on henkilökohtaisessa omistuksessa peräti 3,400,000. Siten useissa rakennuksissa voi olla merkki, ettei sisälle ole pääsyä oman aseen kanssa, että rakennus on ase-vapaa. Tätä varten pyssy pistetään tallelokeroon, mutta kyseenalaistettavaa onkin, että sääntö perustuu usein luottamukseen. Mitäs sitten, kun joku ei jätäkkään asettaan?

7. Esteettömyys huomioituna

Hissejä, ramppeja ja porrasapua on mielestäni enemmän, kuin mitä ikinä huomaan Suomessa. Paikallisilla onkin paljon paino-ongelmia, josta johtuvat elintapasairaudet saattaa ennen pitkää johtaa pyörätuolilla liikkumiseen. Huomaan, että ostoskeskuksissa, kaduilla ja kuntokeskuksissakin on lähes aina esteettömyys huomioituna. Silti myönnän, että tältä vaikuttaa normaalin ihmisen silmin – ehkä eri asia, kun liikkuu itse täällä liikuntarajoitteisena.

8. yleisten taitojen, kuten pyöräilyn ja uimisen, osaamattomuus

Kun olimme kaveriporukalla Durbanissa ehdotin pyörien vuokrausta kaupungissa liikkumiseen, mutta näin emme tehneet, koska paikallinen ystäväni ei ole ikinä oppinut pyöräilemään. Ihmettelin myös samalla matkalla, kuinka uimarannoilla kukaan ei käytä uima-asuja siitä syystä, etteivät he niitä omista uimataidottomuudessaan. Siellä olikin uimavartija hätäisenä, kun paikalliset lähti kahlailemaan vaatteet päällä! Täällä koulut ei välttämättä opeta nuoria taitoihin, jotka on meille itsestään selvyyksiä.

9. kauppakeskusten luvattu maa

Jos olisi yksi asia mikä ei koskaan lopu tässä maassa, olisi se kauppakeskukset. Viimeisimmän tiedon mukaan, niitä on täällä yhteensä jopa 1785 – kuudenneksi eniten maailmassa! Etelä-afrikkalaiset rakastaa kauppakeskuksiaan, ja viikonloppuisin keskukset täyttyy kansasta, joka tulee paikan päälle shoppailemaan ja aikaansa kuluttamaan. Kauppakeskuksiin tullaan jopa pelkille mall walkeille kävelemään, koska sisällä on vartiointi sekä hyvä ilmastointi. Turvallisinta ja mukavinta reippailua varten siis.

10. maa ylpeilee edistyksestä, vaikkei sähkö riitä teiden valaisemiseksi

Tämä yllätti vähintään isäni, joka joutui ajamaan pilkkopimeässä tuntemattomilla teillä Johannesburgin rikkaimmalla asuinalueella. Johannesburgissa on talvisin ollut sähkönjakelun rajoituksia eli load shiftingiä, mistä ollaan nyt vihdoin ”päästy eroon” tilanteen parannuttua. Silti sähköt katkeaa asunnoissa usein, eikä teiden varsilla olevat lamput pysy päällä. Joissain townshipeissä ei ole sähköä ollenkaan.

 

Nämä huomiot ovat ihan omia näkemyksiäni, ja nämä ovat asioita jotka koen eroiksi Suomen kanssa. Sähkönjakelun vaikeudet on erityisesti Johannesburgin alueen ongelma, ja muutkin näistä voivat olla tyypillisempiä tälle alueelle. Kapkaupungissa saattaa siis olla jonkun mielestä eri meininki!

Viime aikoina onkin tullut paljon kirjoitettua tyypillisyyksistä Etelä-Afrikassa – toivottavasti ei vielä ihan kyllästymiseen asti, hehee.

Kirjoitus on jatke huhtikuun minioppaaseen, jossa mainitsin yllättävistä asioista, joita joutuu huomioimaan kun muuttaa tai matkustaa Etelä-Afrikkaan. Aikaisempaan postaukseen pääset täältä.

 

//There are some funny peculiarities in SA that makes it a very unique place to visit and live in. The fact that there aren’t plugs in the bathroom, that the entrance is through a car gate or parking and that not everyone knows how to ride a bike or swim is just very weird to me. Also the endless amount of shopping malls where people just love to hang out is mind-blowing. This rainbow nation is not only unique because of its 11 official languages.

 

Pus

  

Kulttuuri Matkat Suosittelen Höpsöä

Arjen hyväntekeväisyyttä

Mielestäni parasta hyväntekeväisyyttä on se, jonka pääsee tekemään ilman kolmatta osapuolta. Toki hyväntekeväisyyttä voi tehdä säännöllisesti eri järjestöjen kautta, mutta erityisen hyvä mieli tulee siitä, kun näkee kuinka iloiseksi voi toisen tehdä itse. Arjen hyväntekeväisyyttä voi olla ihan pienikin ele, joka saattaa piristää tai auttaa toista suunnattomasti.

Ei siis tarvitse muuttua pyhimykseksi. Sananmukaisesti kyse on hyvän tekemisestä toista kohtaan, toisen huomioimisesta.

IMG_0041.jpg

Nämä nuoret halusivat kerrankin siistejä posetuskuvia ja päästä juttusille. Pieni vaiva olla ystävällinen ja nauraa yhdessä.

Vastikään tapasin ensimmäistä kertaa kotimme siivoojan. Busie on reilu parikymppinen nuori nainen, jolla on pieni poika. Lapsen isä häippäsi aikaa sitten työpaikan menetettyään, eikä hänestä ole kuulunut sen jälkeen. Perheensä mies jätti yksin Busien siivouskeikkapalkkioiden varaan ilman mitään tukea, mutta silti Busie ei valita, vaikka joutuukin välillä ottamaan poikansa töihin vahtiakseen tätä kun kukaan muu ei voi häntä hoitaa. Meillä hän käy perjantaisin, jolloin hän siivoaa ahkerasti ja pyykkää vaatteemme.

Yleensä en näe Busieta koska olen toimistolla siivouspäivisin, mutta jätän hänelle silloin tällöin lappusia kiittääkseni hänen hyvästä työstään. Annamme Simonin kanssa hänen syödä ruokaamme ja hyödyntää talon fasiliteettejä omaan käyttöönsä. Siitä hyvästä hän jättää mieletöntä jälkeä.

Siten kun jonkin aikaa sitten ostin uudet toilettipussit, olin lähellä heittää vanhat menemään kunnes tulin toisiin ajatuksiin. Jätin jälleen lapun Busielle jossa kerroin tällä kertaa, että hän voi ottaa vanhat pussukat mukaansa. Ajattelin, että hän varmasti löytäisi jonkun, jolla olisi pussukoille käyttöä ellei hänellä itsellään ole niille tarvetta. 

Viime perjantaina kotiin tullessani minua odottikin Busielta kiitosviesti, sekä hänen lahjomat tyynyliinat muistoksi. Hänen kiitos oli paras mahdollinen ja antoi upean fiiliksen viikon päätteeksi 

IMG_1492.jpg

IMG_1490.jpg

Huikea fiilis tuli myös kun vanhempani olivat täällä ja annoimme eräälle kerjäläiselle ravintolasta saamamme doggybagin. Olisitte nähneet, kuinka vikkelään laiha nuori mies alkoi lappaamaan ylijäämäruokaamme suuhunsa! Ei tainnut haamuksi-ristimämme kerjäävä poika risteyksessä aavistaakaan mitä tapahtuu, kun Uber pysähtyi hänen kohdalleen.

Uskon, että vähävaraisille olisi parempi antaa jotain konkreettisempaa kuin rahaa. Jotain voi aina myös tehdä itse. Kapkaupungissakin annoimme take-away lattemme lapsijengille, mikä toi jokaiselle hyvän mielen. Johannesburgissa eräs tuttavani taas järjestää muun muassa kuukausittaisia tempauksia, jossa kerää kasaan ihmisiä yhteen esimerkiksi voitelemaan sämpylöitä kodittomille lapsille. Aion varmasti osallistumaan tapahtumiin heti, kun pääsen töistä livistämään!

Täällä on toki erilaiset mahdollisuudet kuin Suomessa juuri köyhien auttamiseen koska kerjäläisiä on valehtelematta joka risteyksessä, mutta varmasti jokainen keksii keinoja arjen hyväntekeväisyyteen. Aina voi auttaa mummoa ja kantaa hänen kauppakassit rappusissa tai opastaa turistia oikealle reitille. Unohtamatta tärkeimpänä yleistä kohteliaisuutta ja toisen huomiomista – pelkkä tervehtiminenkin ja hymyileminen voi olla toiselle suuri ilo.

 

//You can do such small things to give back to the community. Felt great giving away my doggybag (that probably wouldn’t have eaten) to a beggar on the crossroads and it really gave me joy to see how my little toilet bag pleased our cleaning lady. You don’t need to be a saint to do good.

 

Pus

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään