Päiväni Elton Johnina savannilla

Tiesittekö, että Winston Churchill ja Queen Victoria käyttivät tekohampainaan etelä-afrikkalaista hippojen hammasta? Entä tiesittekö, että vaikka hyeenat ovat muuten inhottavia luonteeltaan, hyeenat ovat ainoat eläimet savannilla, jotka pysyy pareina lopun ikänsä ja uroshyeenakin hoitaa jälkipolvea? Niilin krokotiilillä taas on sydämessä neljä kammiota, jotta se voi pidättää hengitystä jopa kaksi tuntia veden alla vaanien. Makeasta vedestä poistuessaan mereen kroko pian menehtyy, koska sen maksa ei pysty käsitellä suolavettä.

Minä en tätä tiennyt, ennen eilistä unohtumatonta safarikokemustamme. Päivän tunnarina soi  sopivasti leijonakuninkaan ympäristössä Elton Johnin Circle of Life.

Keskiviikkona herätyksemme soi neljältä, eli tarpeeksi ajoissa, jotta pääsimme näkemään safarin eläimet liikkeellä auringon nousun hetkenä. Olemme parhaillaan itärannikon roadtripillä reissailemassa vanhempieni kanssa, jotka ovat minua tervehtimässä reilun kahden viikon ajan (ja joiden vierailu on syyni valitettavaan blogihiljaisuuteen, soriiii).

Maanantaista lähtien olemme pyörineet Saint Luciassa, yhdessä Etelä-Afrikan Unescon maailmanperintökohteessa. Keskiviikolle olin järkännyt poppoollemme Bush and Boat Safarin, ja muistorikas päivä ylitti odotuksemme. Safari sisälsi aamuajelun Hluhluwe-Imfolozin luonnonpuistossa tunnin matkan päässä Saint Luciasta sekä iltapäivän botskiajelun kaupunkia ympäröivällä upealla suistoalueella.

Puistossa ajelu oli upeaa. Näimme lukemattoman määrän sarvikuonoja, hyeenoita, korppikotkia, norsuja, kirahveja, apinoita ja erilaisia antilooppeja impaloista kuduihin täysin omassa ympäristössään. Valitettavasti kissaeläimet jäi näkemättä meidän Big Fivesta, mutta jätetään se seuraavaan kertaan. Ei säikkyjen ja piilottelevien leijonien ja leopardien puuttuminen meitä kyllä haitannut, koska näimme niin paljon muuta. Eläinten suuri määrä yllätti, ja etenkin se, kuinka lähekkäin ne viihtyvät toistensa seurassa. 

image.jpeg

Impaloita aamukasteen aikaan.

image.jpeg

Äiti ja poikassarvikuono aamupalalla.

image.jpeg

Hölmö seeprapariskunta meitä tuijottamassa.

image.jpeg

”Grumpy old man” eli vanhin norsu, joka kulkee yksinään.

image.jpeg

Äiti ja poikasapina hengailemassa keskellä tietä.

image.jpeg

Toinen suuri impalajoukko hölmistyneenä.

Iltapäivällä meninme Saint Lucian kaupungista botskilla läheiselle suistoalueelle. Parin tunnin aikana näimme varmaan 30 hippoa, sekä lungisti aurinkoa ottavia krokoja. Jopa pari puhvelia tuli veden ääreen meidän pällisteleväksi.

image.jpegimage.jpeg

image.jpeg

Ainutlaatuisen päivästä teki se, että näimme päivän aikana lukuisia eri luonnon ulottuvaisuuksia. Liikuimme vehreällä savannilla, karussa vuoristossa ja villissä järvisuistossa. Samassa kokemuksemme oli turvallista, mutta omatoimista seikkailua. Koimme etsimisen ja löytämisen iloa, koska oppaamme liikkui meidän tahdissa, pysähtyen koska tahdoimme. Hluhluwe-Imfolozin puisto on aito, koska puisto on luonnonsuojelualue, missä eläimet liikkuu vapaasti luonnon kierron mukaan. Eläimiä ei houkutella turistien nähtäväksi niitä syöttämällä tai nukuttamalla.

Vanhempieni vierailusta ja tämän viikon seikkailuista pian lisää. Nyt valutaan Saint Luciasta alaspäin Durbanin biitsejä kohti!

image.jpeg

Pus

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat

Elämä uhattuna

Untitled.png

Nyt kun sai taas kauhulla lukea uutisia Istanbulin iskuista, sai taas pohtia mihin ihmeeseen tää maailma on menossa. Terrorismia tuntuu olevan joka puolella, joten miksi enää matkustaa minnekään? Eikö pitäisi vain jäädä kotiin turvaan, minne kukaan ei tule uhkailemaan?

Tiistaiaamuisen uutisen jälkeen pysähdyin hetkeksi. Voiko tosiaan olla, että olin itse paikan päällä Istanbulissa alle kolme kuukautta sitten? Että kävelin juuri siitä, missä pommi räjähti poliisia kuljettaneiden bussin kohdalla?

Ja Brysselin iskut maaliskuussa. Voiko tosiaan olla, että kahdeksan vuoden ajan asuimme kyseisessä kaupungissa, että äitini kulki päivittäin pommitetun Maelbeekin metroaseman läpi matkallaan töihin EU:n päätoimistolle?

Ja Pariisin iskut marraskuussa. Voiko tosiaan olla, että rakastamani ranskalaiskaupunkiin voitiin hyökätä yhtä suurella mittakaavalla alueelle, missä minäkin olen usein liikkunut, ja joissa marraskuun iskuissa menehtyi läheisten tuttujeni ystäviä?

Lauantaina Etelä-Afrikassa paikalliset viranomaiset ilmoittivat, että Isisiltä tulleen varoituspuhelun mukaan Johannesburgiin ja Kapkaupunkiin on suunnitteilla iskuja suurimpiin kauppakeskuksiin. Tätä ette muuten hesaristanne varmaan lukeneetkaan? Sandton Cityn kauppakeskus on Joburgissa ykköskohteena, ja siellähän minä juuri arkisin toimistopäiviä vietän. Kohteena keskus on ovela, sillä Sandton Cityn alue on koko maanosan rikkainta neliökilometrin aluetta, missä kaikki rikkaat ja ekspatit liikkuu. Ohjeena on annettu, että on pysyttävä valppaana ja tiedettävä pakoreitit kaiken varalta. Mikäs tässä, sitten hypätään ikkunasta ulos toimiston viidennestä kerroksesta!

Niin valitettavaa kuin se onkin, sotaa ja pelkoa on ollut aina, enkä lähtisi siihen ajatusleikkiin mukaan, että tää kaikki olisi jotenkin uutta ja mullistavaa – järisyttävää terrorismia, jota ei ole koskaan nähty ihmishistoriassa. En lähtisi siihenkään mukaan, että me finskit emme ole vaarassa ja Suomi olisi tässä kaikessa koskematon maa – paikka, johon kukaan ei hyökkäisi. En nyt provosoi tai spekuloi sen enempää, mutta mikä olisikaan sopivampaa herättämään pelkoa ja ahdistusta kuin iskeä Suomeen, jonka kaikki ajattelee olevan rauhassa uhkakuvista?

Toki pelkoa saa ja pitääkin tuntea, mutta en lähtisi sen takia omia suunnielmiani muuttamaan, vaikka nyt olen jossain määrin kohteena itse. Varautua pitää tulevaisuuden varalta eikä hölmökään pidä olla, mutta minä ainakin tulen vielä matkustamaan ja elämään jokapäiväistä laiffiani riskeistä huolimatta. Valitettavasti terrorismin uhka on kaikkialla ja ahdistus, pelko ja epäluulojen sekä suoranaisen vihan kasvaminen on se, mitä halutaan lietsoa iskuilla entisestään. En koe, että pitäisi vaipua epätoivoon, vaan pitäisi antaa mennä ja elää omaa elämäänsä. Ei tehdä tästä kriisistä syvempää, eihän?

Ja jos minä sitten tästä syystä lähden, niin ainakin lähden tyytyväisenä, että elin omaa laiffiani.

Pus

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään