”Voi harmi, kun joudut sinne Johannesburgiin. Olisitpa päässyt Kapkaupunkiin, siellä on niin paljon enemmän elämää!”

Just niin. Ihan kuin Johannesburg, maan suurin kaupunki, olisi kuollut rotan kolo. Vaikka niin ne useat kapkaupunkilaiset ja joburgissa pikaisesti käväisemässä olevat tyypit väittää. Mulle tää kaupunki on the place to be!

Moni matkustaa Etelä-Afrikassa, koskaan käymättä pääkaupunkiseudulla. Usealle Joburg voi avautua hankalasti, koska ei tiedä minne mennä ja missä ihmiset liikkuu. Täällä monelle paikalliselle kaupunki on Etelä-Afrikan, ellei koko mantereen, New York. Tyypit painaa viikolla kovaa duunia jopa 14 tuntia päivässä, ja viikonloput on pyhitetty täysillä rentoutumiseen ja juhlimiseen perheen ja ystävien kanssa. Viikonloppuisin siten myös tapahtuu, ja paljon. Musta on ollut mahtavaa huomata, kuinka usein jäätyäni kaupunkiin oon perjantaina ajatellut etten tee mitään kahteen päivään, ja huomaankin sunnuntai-iltana olevani totaalisen puhki railakkaasta meiningistä. 

Etenkin viikonloppuisin johannesburgilaiset ja kaupunki itsessään herää eloon. Tyypit nauttii kauniista ilmasta hengailemalla ulkona porukalla sporttitapahtumissa, markkinoilla tai viikonloppufesteillä. Viimeisinä kahtena viikonloppuina olen ollut Gin Fushion-gin festareilla ja osallistuin Neon Runiin ystävieni kanssa. Olisin voinut valita tuolloin myös mutajuoksu-tapahtuman ja perinteikkään olutfestarin välillä. Lauantaina mentiin porukalla saksalaiskoulun järjestämille olutbakkanaaleille Schulbasaariin.

Parin viikon takaisilla gin-festareilla tyypit aloitti päivänsä tyypillisen aikaisin jo kahden maissa, josta bileet jatkuivat myöhään yöhön kuunnellessa paikallisten artistien vetämiä keikkoja ja tansiessa DJ:en tahdittamaan bilemusaan. Yhden katon alta löytyi ruokakojua ja gini-pisteitä, jossa jokainen sai itse rakentaa haluamansa gini-pohjaisen juoman valitsemalla ensin väkevien väliltä, sitten mieleisensä blandiksen väliltä (shweppesin tonicceja, appletizeria, grenadinea, lemonadea…). Valvoimme ja bailasimme tapahtumassa Ashleign ja TK:n kanssa pitkälle iltaan.

Viime viikolla taas keräsin pähkähullut frendini kasaan, ja päätimme osallistua Neon Runiin jäätävästä kaatosateesta ja ukkosesta huolimatta. Keli oli kammottavan hirveä, ja minä aivan läpimärkä kymmenen minuuttia kotoa poistuttuamme. Rehellisesti sanottuna itse viiden kilometrin ”juoksu” oli floppi; rämmimme sateessa joukolla hitaasti eteenpäin palellen, ilman lämmikettä tai katosta, mutta ohessa järjestetyt Good Luckin ja Rubber Duckin konsertit oli aivan huippuja. Tanssimme ja lauloimme ukkosen tahtiin, ja tapahtuman tunnelma tuli hyvästä kaveriporukasta ja yhdessä selviämisen fiiliksistä.

Onneksi en tullut kipeäksi, vaikka viisi tuntia pompimme ulkosalla 10 asteen lämmössä ja vaatteeni oli kauttaaltaan märät ja kylmät. Terveenä pysymiseen varmaan auttoi lämpimän suihkun lisäksi Simonin kotona leivotut muffinssit, joita popsin palattuani kotiin. Tai tarkemmin sanottuna – joidenka pelkkää kuorrutetta ahmin makeanhimooni ja nälkääni.

Ja ei hele, miten hauskaa meillä oli viime lauantaina Deutsche Schulin järjestämillä olutbakkanaaleilla. Käytännössä aloitimme päivän poikien kanssa etkoilemalla jo aamuyhdeltätoista, mistä tähtäsimme loput frendit noukittuamme kahdeksi Schulbasaariin. En odottanut niin suurta määrää populaa ”koulujuhliin”, mutta paikalle päästyämme totesin, että nää on jälleen niitä tapahtumia, joihin ei päädy tavanomaisesti kaupungissa matkustavia. Schulbasar on joburgilaisten visusti salattuina pidettyjä festejä, joita ei pidä missata. Porukkaa oli kuin pipoa!

Tunsin etukäteen ainoastaan yhden porukkamme pojan, ja hänen kutsumana pääsin viettämään päivää (ja iltaa) aivan huippuporukalla! Schulbasarissa oli fiilikset kuin Oktoberfesteillä konsanaan kaikkine katettuine oluttelttoineen ja bratwurst-kojuineen. Yksi jos toinenkin oli pukeutunut lederhoseneihin ja dirndileihin, ja olutvalikoimassa oli kokeilemisen varaa. Meininki eskaloitui, kun pääsimme Schulbasaarista jatkoille ja vielä yökerhoon Taboohon bailaamaan. Lopulta pääsin kotiin yhden maissa rättiväsyneenä, ja sanotaan vaikka, että sunnuntaiset 11 tunnin unet oli tarpeen.

Sanonpahan vaan, että pienellä seikkailullisuudella ja avoimella mielellä ​Johannesburgissa on paljon nähtävää ja tehtävää, eikä se jää pelkästään viikonloppurientoihin, vaikka silloin ihmiset ovatkin liikkeellä. Vitsi mitä päiviä, mitä iltoja. Mitä frendejä. Mitä seikkailuja. Ens viikolla sitten Swazimaassa.

Tätä lisää, kiitos <3

/I find it a bit dissapointing when people from the Cape and those briefly visiting Joburg tell that there’s nothing to do or to see in town. I think there is everything to do and to see in town! Since I’ve landed to Johannesburg I’ve realised every weekend there are so many happenings to choose from:  in festivals, park runs, cultural festivals… by scratching the surface of Johannesburg, everyone can find a lot of things to do.

Pus