Give yourself a push
Aino, you got to give yourself a push – sanoi minulle itävaltalainen Matthias vaihdossa, kun en jaksanut tai välittänyt lähteä ulos puuhastelemaan ja rellestämään muiden seuraan. Kannustuspuheesta huolimatta en aina lähtenyt messiin, mutta nyt, yksin Afrikassa, olen poistunut useasti kotoa, vaikka leffailta kotona olisi houkutellut enemmän.
Koska ne ex tempore -päivät on juuri niitä, joita muistelee jälkikäteen. Mukavuusalueelta poistuminen voi tuntua ikävältä, mutta niistä seuraa hauskoja sattumia. Niin kävi myös tänä viikonloppuna.
Perjantai-iltana päästyäni kotiin ajattelin, että edessä olisi ensimmäinen ”tyhjä” viikonloppuni siitä lähtien, kun ländasin maahan maaliskuun alussa. Ajattelin, että kävisin viikonloppuna aamusalilla, kiertelisin ehkä kaupoissa, söisin hyvin ja katselisin leffoja.
Lopulta sisuunnuin ja totesin, ettei laiskottelu oo se mun juttu. Pirautin lauantain aamusalin jälkeen Solille, ja treffasimme iltapäivällä ranskalaisilla markkinoilla, jonka tapahtuman olin bongannut Facebookissa. Kiertelimme ne (valitettavan harvat) ranskakojut läpi, ja lounastimme ihanassa Tashas-ravintolassa.
Tässä maassa ei yleensäkään tarvitse tinkiä laadusta tai määrästä, ja Tashasissa maksoin superhyvästä tuorepuristetusta ananas-appelsiinimehusta ja kana-couscous-punajuurisaldesta vajaat kahdeksan euroa. Ruoka oli tuoretta ja annokset valtavia (myös yleistä Etelä-Afrikassa, joka kuuluisa big daddyistään ja mamoistaan).
Tashas on huippumesta, yksi paikallisten rakastetuimmista ruokaketjuista, ja raflana se on brunssirakastajan taivas. Iso suositus brunssikohteesta Etelä-Afrikkaan matkaaville.
Lounaan jälkeen koitti hetki, kun päädyimme ottamaan vastaan tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.
Yli 400 viiniä maisteltavaksi, neljä tuntia aikaa, alle kympillä? Ehottomasti.
Huomasimme nimittäin, että ranskalaismarkkinoiden ohella järjestettiin myös mielenkiintoinen viinitasting, ja jos joku mut hyvin tuntee, niin viinin ystävänä! Tietystihän me osallistuimme tapahtumaan, ja palloiltuamme viinitalon ständiltä toiseen vinettolasi kourassa, paikallisia Stellenboschin ja Paarlin viinejä maistellen, törmäsimme hetken päästä raftingissä tutustumaani Christaan ja hänen kaveriinsa. 
Päädyimme fiilistelimään ja maiskuttelemaan viinejä yhdessä, ja lopulta myös hommasimme porukallemme ihkaoman pullon. Ei pienistä maistelutilkoista pääse minnekkään.
Aamuisesta pienestä ”olenyksintässämaailmassa”-alakulosta huolimatta päädyin viettämään aurinkoista päivää hyvällä fiiliksellä, mahtavien tyyppien seurassa. Kiitos skarppaukseni huomasin olevani aikamoinen social butterfly. Näköjään tunnen täällä jo sen verran ihmisiä, että pystyn törmäämään heihin jopa miljoonakaupungissa!
Iloisena ja voimaantuneena päätin illalla tehdä lisää hauskoja ex tempore temppuja, ja ilmoittauduin osallistujaksi seuraavaksi aamuksi patikoimaan. Sinne meni ajatus tyhjästä viikonlopusta.
Aamuherätys soitti sunnuntaina seitsemältä, ja 45 minuutin automatkan jälkeen eksyin valtavaan Walter Isisulun kasvitieteelliseen puistoon. Tapasimme Internations-porukalla, ja lähdimme haikkaamaan luonnonpuistoon ihastelemaan sen upeaa vesiputousta ja alueella pesivien kotkien lentoa. Jälleen kerran mukana ollut poppoo oli huippua, ja tutustuin uusiin expatteihin Egyptistä, Ecuadorista, Argentiinasta, Briteistä ja mistä vielä…
Mukana oli myös frendini Ashleigh, jonka kanssa emme malttaneet muusta puhuakaan, kuin seuraavan pitkän viikonlopun minilomasuunnitelmista suunnata biitsille Durbaniin!
Täällä Etelä-Afrikassa koen, että olen sisuuntunut ja antanut itselleni useammin sitä pushia, jonka ansiosta olen päässyt tutustumaan ihaniin ihmisiin ja nähnyt lyhyeksi ajaksi paljon aluetta ympäri Johannesburgia. Viime viikonloppu oli spontaaniudessaan uskomaton, ja siitä tuloksena sain ruskettuneemman pinnan lisäksi taas syvempiä naururyppyjä, kiitos useiden naururäkätysmomenttien.
Kuten sanoin, spontaanit ex tempore -päivät on niitä, joita muistelee myöhemmin. Siispä Matthiaksen sanat mielessä tulevia seikkailuja kohti: Aino, remember to give yourself a push.
Enkä sitten malta odottaa, että pääsen viettämään ensi viikonloppua Durbanissa, jonka jälkeen vappua Kapkaupungissa!
Ihanaa viikkoa teille rakkaat <3
/When I was an echange student in Peru my flatmate, lovely Matthias, sometimes used to tell me to give myself a push. Back then I didn’t always listen to his wise words when I felt too lazy or cosy to participate to events, but now I remember him everytime I am considering to go or not to go do stuff in SA. Lately I’ve really given up staying in my comfort zone and I’ve gone to events and venues on my own. I’ve given myself a push to get out of the apartment and do stuff, even when I haven’t really felt like it.
Last weekend I thought of having no plans untill I ended up in a French market sipping wine in a tasting with friends I accidentally met, and on Sunday I spontaneously decided to go hike in Walter Isisulu Botanical Garden. On both days I first didn’t really feel like going, but eventually the days ended up being so awesome. Those spontaneous moments when you really get out there are the ones that truly energize and give you a boost.
Pus
