How old are you ?
”Just out of curiousity, how old are you exactly?”
Viikottain saan vastata kysymykseen, kuinka vanha olen. Koska en ole Johannesburgissa pääsääntöisesti remuamassa opiskelijabileissä tai reppureissaamassa vaan töissä, on välillä ollut hankalaa löytää paikkaansa tässä ympäristössä. Välillä tuntuu jopa loukkaavalta, kun työtapaamisissa joku tulee juttelemaan ja vähän ajan päästä tulee se kuuluisa ikäkysymys.
Kuten olen aiemmin blogissa kirjoittanut, ei ole ollut helppoa löytää kavereita Johannesburgissa. Kaupunki on Etelä-Afrikan bisneskeskus, eikä tänne hakeudu paljon nuoria. Lähes kaikki expatit, joita olen tavannut mm. Internationsin tapahtumissa, ovat tulleet tänne töihin pitemmäksi aikaa ja ovat tuoneet perheensä mukanaan. Putoan täällä harmaaseen lokeroon, jossa muita samanikäisiä samassa elämäntilanteessa olevia on erittäin vähän. Nuoret haluaa opiskella muualla Etelä-Afrikassa, eikä täällä ole paljon työmahdollisuuksia tyypeille, joilla ei ole monen vuoden työkokemusta.
Usein siis tavatessani uusia ihmisiä töissä, expat-tapahtumissa tai jopa salilla, on ihmisten pakko arvailla ikääni. Ihmiset aina ihmettelevät, kuinka nuori olen, ja silti oon täällä. Tuntuu ikävältä joutua todistamaan muille mitä teen Johannesburgissa, vakuuttaen olevani ihan pätevä hommaani ja pärjääväni hyvin. Tuntuu, ettei minua aina oteta tosissaan. Miksi 23-vuotias töissäkäyvä ulkomaalainen on tässä kaupungissa kummajainen?
Ja totuushan on, että olen vielä nuori. Voimaannuttavan jakkupuvunkaan käyttäminen ei sitä piilota.
Tulen silti tapaamaan vielä paljon ihmisiä täällä ollessani, ja on vaan pakko antaa ikäviltä kuulostavien kommenttien mennä toisesta korvasta ulos. Sitä paitsi en ole täällä täysin sinisilmäisenä, ensimmäistä kertaa ulkomailla. Olen reissaillut ympäriinsä (myös yksin) ja asunut Suomen lisäksi Belgiassa sekä Perussa. Olen tottunut mukautumaan uusiin paikkoihin. En halua ruveta väheksymään itseäni nyhjöttäen jossain nurkassa, vaikka olisinkin epävarmassa tilanteessa. Vastoinkäymiset kasvattaa ja antaa itsevarmuutta, ja tämä ihmettelykin kertoo, että oon päässyt jo aika pitkälle.
Kuten kämppikseni sanoi eräälle ystävälleen, tämän yllättyessä nuorta ikääni: ”Aino is young but she is internationally experienced young”. Tämä mielessä eteenpäin ja näyttämään muille, että mä pärjään aivan mahtavasti, ja että ikä on vain numero.
/As I look young, what I still am for a 23- year old, I get asked about my age often in Joburg. The city isn’t the place where you meet a lot of youngsters or students, and people are normaly surprised how I am actually here for work. Sometimes I feel questionalized about my being here. As I’ve formerly told on the blog, it has also been a little challenge to find friends in Joburg. People here are lovely, but everyone is basically older than me. I don’t see it as such a big issue but I feel I often have to really convince that I manage my stuff here and that things turn out just fine for me. Sometimes it feels offending, but it does give me strength and confidence: I’ve actually come pretty far. And after all, age is just a number.
Pus
Koska festarit markkinat loppuivat jo kolmen maissa, päätimme lähteä ex tempore retkelle Lion Parkiin pohjoiseen. Näimme auringonlaskun aikaan mahtavia leijonia, hyeenoja, gepardeja, strutseja, seeproja ja antilooppeja. Näimme jopa kun kirahvi oli eksynyt katettuun ravintolatelttaan. Pääsimme kierroksemme lopussa myös leijona-aitaukseen, jossa saimme paijata nuoria leijonanpentuja, jotka telmivät keskenään. Ehkä söpöintä koskaan.