How old are you ?

12998382_10154096875194154_7784806667088354706_o.jpg

”Just out of curiousity, how old are you exactly?”

Viikottain saan vastata kysymykseen, kuinka vanha olen. Koska en ole Johannesburgissa pääsääntöisesti remuamassa opiskelijabileissä tai reppureissaamassa vaan töissä, on välillä ollut hankalaa löytää paikkaansa tässä ympäristössä. Välillä tuntuu jopa loukkaavalta, kun työtapaamisissa joku tulee juttelemaan ja vähän ajan päästä tulee se kuuluisa ikäkysymys.

Kuten olen aiemmin blogissa kirjoittanut, ei ole ollut helppoa löytää kavereita Johannesburgissa. Kaupunki on Etelä-Afrikan bisneskeskus, eikä tänne hakeudu paljon nuoria.  Lähes kaikki expatit, joita olen tavannut mm. Internationsin tapahtumissa, ovat tulleet tänne töihin pitemmäksi aikaa ja ovat tuoneet perheensä mukanaan.  Putoan täällä harmaaseen lokeroon, jossa muita samanikäisiä samassa elämäntilanteessa olevia on erittäin vähän. Nuoret haluaa opiskella muualla Etelä-Afrikassa, eikä täällä ole paljon työmahdollisuuksia tyypeille, joilla ei ole monen vuoden työkokemusta.

Usein siis tavatessani uusia ihmisiä töissä, expat-tapahtumissa tai jopa salilla, on ihmisten pakko arvailla ikääni. Ihmiset aina ihmettelevät, kuinka nuori olen, ja silti oon täällä. Tuntuu ikävältä joutua todistamaan muille mitä teen Johannesburgissa, vakuuttaen olevani ihan pätevä hommaani ja pärjääväni hyvin. Tuntuu, ettei minua aina oteta tosissaan. Miksi 23-vuotias töissäkäyvä ulkomaalainen on tässä kaupungissa kummajainen?

Ja totuushan on, että olen vielä nuori. Voimaannuttavan jakkupuvunkaan käyttäminen ei sitä piilota.

Tulen silti tapaamaan vielä paljon ihmisiä täällä ollessani, ja on vaan pakko antaa ikäviltä kuulostavien kommenttien mennä toisesta korvasta ulos. Sitä paitsi en ole täällä täysin sinisilmäisenä, ensimmäistä kertaa ulkomailla. Olen reissaillut ympäriinsä (myös yksin) ja asunut Suomen lisäksi Belgiassa sekä Perussa. Olen tottunut mukautumaan uusiin paikkoihin. En halua ruveta väheksymään itseäni nyhjöttäen jossain nurkassa, vaikka olisinkin epävarmassa tilanteessa. Vastoinkäymiset kasvattaa ja antaa itsevarmuutta, ja tämä ihmettelykin kertoo, että oon päässyt jo aika pitkälle.

Kuten kämppikseni sanoi eräälle ystävälleen, tämän yllättyessä nuorta ikääni: ”Aino is young but she is internationally experienced young”. Tämä mielessä eteenpäin ja näyttämään muille, että mä pärjään aivan mahtavasti, ja että ikä on vain numero.

12983847_10154096875159154_4949126083688771188_o.jpg

/As I look young, what I still am for a 23- year old, I get asked about my age often in Joburg. The city isn’t the place where you meet a lot of youngsters or students, and people are normaly surprised how I am actually here for work. Sometimes I feel questionalized about my being here. As I’ve formerly told on the blog, it has also been a little challenge to find friends in Joburg. People here are lovely, but everyone is basically older than me. I don’t see it as such a big issue but I feel I often have to really convince that I manage my stuff here and that things turn out just fine for me. Sometimes it feels offending, but it does give me strength and confidence: I’ve actually come pretty  far. And after all, age is just a number.

Pus

Suhteet Oma elämä Työ Ajattelin tänään

Snapshots from the weekend

Nyt ei käynyt mäihä. Viime viikolla rakas MacBookkini kaatui, mikä pisti potuttamaan. Miksi juuri kun oon ulkomailla ja olisi vielä kuusi kuukautta reissua jäljellä? No, ikää koneella oli jo viisi vuotta. Mutta myönnän, että on ollut raastavaa pohtia mahdollisia keinoja, joilla hommata uusi vanhan tilalle (ostaa paikan päältä vai Suomesta, ostaa nyt vai myöhemmin, onko välttämätöntä saada suominäppikset, kuka sen toisi Suomesta, ymsyms). Tänään päätin sitten ostaa uuden Applen, ja johan helpottaa.

Pienehkö lovi lompakkoon, mutta no can do – sitten kun olen miljonääri ei tämä enää tunnu missään.

Muuten viime viikonloppuni oli täyteen ladattu. Ohjelmassa oli bileitä, gettoturismia ja leijonapentujen paijausta. Seuraavassa snappejä viikonlopustani, joiden huonoa laatua valmiiksi pahoittelen. Kunhan saan uuden rakkaani pystyyn niin pistän parempaa feedbäkkiä kuvineen tulemaan <3

image.jpeg

image.jpeg

Perjantaina venäläinen frendini Julia kutsui minut McKinseyn konsulttifirman digipippaloihin. Spontaani päätös lähteä illanviettoon oli oikea ratkaisu, vaikka työviikko painoi alla. Bileet sijaitsivat Johannesburgin downtownissa, konttoritalon 23:ssa kerroksessa, Randlordsin panoramanäköalabaarissa. Tarjolla avoin baari, ilmaista ruokaa ja fiksuja mielenkiintoisia ihmisiä. Kuka nyt näistä bileistä olisi kieltäytynyt?

Ilta oli huippuhauska ja jatkoimme Randlodsilta vielä viiden hengen porukalla kotikulmiini Union baariin, jossa ysärimusa pisti meidät bailaamaan kahteen asti aamuun. Herätys aamukahdeksan maissa oli tuskallinen.

image.jpegimage.jpegimage.jpeg

Lauantaina tähtäsimme aamusta Julian, zimbabwelaisen Ashleighn ja kolumbialaisen Solin kanssa Sowetoon gettokierrokselle. Ashleigh tunsi kuskimme Tambon, joka järjesti meille koko päivän kierroksen Sowetossa, samalla kertoen tarinoita Etelä-Afrikan historiasta.

Tambo vei meidät Mandelan asunnoille, näytti meille edistyneimmän osan Soweton townshipistä sekä ajoi köyhimmän hökkelikylän lävitse. Kävimme Nelson Mandelan kotimuseossa, jossa Mandela asui ennen pidätystään ja Hector Pietersonin museossa, joka kertoo 1976 tapahtuneista opiskelijoiden yhteenotoista afrikaans-kielen opetuksesta kouluissa. Pääsimme myös hengailemaan kuuluisilla Orlandon torneilla, jossa Ashleigh muun muassa ”hyppäsi” tornin sisällä vapaapudotuksen. Jälkikäteen söimme aivan valtavan annoksen braai-lihaa.

Soweto, joka oli ensimmäinen ja isoin neljän miljoonan asuttama getto Johannesburgin keskustan laidalla, oli paljon kehittyneempi paikka kuin mitä olimme tyttöjen kanssa luulleet. Koska Sowetolla on edelleen huono maine, luulimme sen olevan paljon köyhempi ja hökkelimäisempi, kuin mitä se lopulta oli. Siellä oli lopulta aika urbaani ja dynaaminen meininki.

image.jpegimage.jpeg

image.jpeg

Sunnuntaina hyppäsin aamupäivällä Uberiin, jossa Ashleigh ja Raoul McKinseyltä jo odottivat. Suuntasimme keskustan hipsterkaupunginosaan Mabonengiin ja Arts on Main -markkinoille, minne olin pitkään halunnut. Markkinoilla on mahdollista ostaa paikallista afrikkalaista taidetta, ruokaa, instrumentteja ja paljon muuta. Nämä markkinat pitäisi olla the sunnuntaimarkkinat, mitä on kaupungissa ympäriinsä viikonloppuisin.

Arts on Mainillä on upean lämmin ja urbaani festaritunnelma. Kaikki tyypit nauttivat rennosti viikonloppuiltapäiväänsä frendien seurassa ja perheen kesken. Melkein jokaisella oli drinkki kädessä ja ihmisiä kirjaimellisesti tanssi katolla livemusan tahtiin. Oli huikeeta hengailla kaveriporukalla ja mutustella mezetä ja paikallisia herkkuja raikas lime-kiivi-drinkki kyytipoikana.

image.jpegimage.jpegKoska festarit markkinat loppuivat jo kolmen maissa, päätimme lähteä ex tempore retkelle Lion Parkiin pohjoiseen. Näimme auringonlaskun aikaan mahtavia leijonia, hyeenoja, gepardeja, strutseja, seeproja ja antilooppeja. Näimme jopa kun kirahvi oli eksynyt katettuun ravintolatelttaan. Pääsimme kierroksemme lopussa myös leijona-aitaukseen, jossa saimme paijata nuoria leijonanpentuja, jotka telmivät keskenään. Ehkä söpöintä koskaan.

Nyt pistän uuden koneen pystyyn ja toivon, että saan pian lisää kuvia blogiin ja Facebookkiin. Ahh, materialistinen ilo <3

image.jpeg

/My computer crashed last week and I cannot download my photos from the weekend to have them posted on the blog, so better be fine with my cell phone pics!

Otherwise my weekend was a blast: on Friday I was invited to a McKinsey digital party and we practically danced our way to the night. On Saturday, regardless of our little sleep, we went to Soweto and did ghettotourism with the girls. We visited Mandelas housemuseum, the Hector Pieterson museum and the Orlando Towers. We also enjoyed a huge braai that stuffed us for the rest of the day. On Sunday we went to Arts on Main market with the guys and after a chilled morning-afternoon, we spontaneously decided to drive to Lion Park. We saw lions, cheetas, hyenas, ostriches, zebras, antilopes and a huge giraffe stuck in the restaurant. A very charged but awesome weekend to energize the week <3

Pus

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat