Wow. En ollut saada unta viime yönä, kun kävin mielessäni läpi aikaani Mosambikissa. Olen taas kokemuksia rikkaampi ja tavannut mielettömiä tyyppejä, joihin en olisi ikinä tutustunut jos olisin päättänyt olla avautumatta tuntemattomille. Värikäs Maputo ja Tofon chilli afrikkalainen elämäntyyli veivät mut mennessään, ja reissu tulee jäämään mieleen vielä pitkäksi aikaa.

Monelle Mosambik on tuntematon mesta, kuten se oli myös mulle ennen matkaa. Maan pitkä rantaviiva on superpaikka houkuttelemaan sukeltajia, snorklaajia ja surffaajia, eikä jätä ketään kylmäksi. Paikka sopii sekä reppureissaajille että perheille. Turisteja ei ole paljon, eläminen on halpaa ja biitsikohteilla kuten Tofolla tai Barralla pääsee varmasti sisälle paikalliseen elämään.

Mulle viikon reissu tarkoitti…

Selviytymistä Johannesburgin Park Stationiltä yöbussiin ja reissaamista rajan yli uuden kolumbialaisen frendini Sergion kanssa.

Hostellini kreisihauskan espanjalais-kolumbialais-jenkkiporukan kanssa palloilua ja dinneröintiä Maputon vilskeessä.

Loputtomien palmukujien ja pikkukylien läpi ajamista, sekä matkan varrella vilkuttamista innokkaille lapsille heidän spotattuaan valkoisia ihmisiä.

Tuskastumista matkustaessa paikallisilla chapa-minibusseilla, jotka liikkuu ainoastaan täytyttyään puristuksiin ihmisistä kapsäkkeineen.

Rauhallisia joka-aamuisia rantakävelyitä Praia de Tofon ja Tofinhon välillä.

Uiskentelua Intian Valtameren läpi vuoden lämpimissä vesissä ja loikoilua biitsillä kirjaa lukien.

Surffitaitojeni edistymistä milloin aalloilla kanadalaispariskunnan tai ranskalaisen ammattivalokuvaajan Genaron kanssa.

Suomalaisomistajien Liquid Adventures -sukelluskoululla lorvailua ja hengaamista saksalaisten kokkien ja sukellusopettajien seurassa.

Osallistuminen kajakkiretkelle mangrovemetsään spottaamaan vaaleanpunaisia flamingoja ja meritähtiä.

Kädet väsyksiin meloamista mosambikilaisen oppaamme Josephin kanssa ja tutustumista paikalliseen kalastuskulttuuriin.

Joinaamista mukaan merisafarille uimaan delffiinien ja kymmenmetristen valashaiden kanssa (!).

Ryhävalasemojen ja -poikasten ihastelua veneestä käsin valaiden opettaessa poikasiaan temppuilemaan ja hyppimään vedessä.

Chillejä ja taktisia teehetkiä hotellien kaffeloissa, joissa on kaupungin ainoat pääsyt wifi-yhteyteen.

Jokapäiväisten hedelmäsalaattien makustelua välillä rafloista, välillä torin mammoilta tingittynä ja itse valmistettuna.

Edullisia raflaillallisia sekä suoraan kalastajilta ostettujen jättiläisfisujen kokkaamista porukalla.

Luonnon kiertokulun mukaan elämistä; aikaisin heräämistä auringon nousuun ja nukkumaan menoa iltayhdeksältä.

Huolimatta matkan pienistä epämukavuuksista kannatti reissu ehdottomasti ja vaikka lähdin yksin, en ollut hetkeäkään ilman seuraa ellen mennyt biitsille tai muualle ilmoittamatta kellekkään. Aina oli joku tulossa seuraksi. Puhuin päivittäin lomailijoiden ja sukellusoppilaiden kanssa enkun lisäksi ranskaa ja espanjaa, ja kävimpähän myös alkeellisia keskusteluja portugaliksi paikallisten kanssa! Yleensä kyllä espanjaa mongertaen ja elekieltä käyttäen.

Nyt olen entistä hankalammassa tilanteessa. En osaa päättää lähdenkö syyskuun puolivälissä Garden Routelle vai takaisin Mosambikiin tai ties vaikka Tansanian Sansibariin tai muualle. Ennen lokakuun paluuta Suomeen mulla on pari viikkoa aikaa matkustaa, ja tulee olemaan hankalaa päättää seuraavasta matkakohteesta. Lämpöön olisi mukava palata ennen kotimaan talven alkua!

//My week in Moz was incredible and so much more than what I expected. I met a travel buddy to go all the way to Tofo already at Joburg Park Station, and I was barely alone for a minute during my trip. I had a blast surfing, joining in kayaking and to swim with dolphins and whale sharks, chilling with the other very few tourists and eating well – as I always want to. Although I didn’t dive as everyone else, I sure enjoyed traveling in Maputo and Tofo. Now I’m just confused where to go next in September when I have a two week holiday – to experience the Garden Route or go back somewhere warm?  

Pus