Uupumus tuntuu esimerkiksi tältä

Hei, 

täällä taas. Olen niin innoissani tästä kirjoittamisesta. Tuntuu, että sisälläni on paljon ajatuksia ja tunteita, jotka täytyy vain saada ulos. Jopa niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaa.

Aloitetaan vaikka tuosta bannerista (vai kutsutaanko niitä edelleen tuolla nimellä?). Olin käymässä kotikotonani pohjoisessa ja juttelin perheeni kanssa myös paljon näistä ajatuksistani. Kerroin veljelleni tästä blogi-ideastani ja hän visuaalisena sekä taitavana tarttui haasteeseen tehdä banneri blogilleni. Tai no, haaste se ei kyllä todellakaan hänelle ollut. Hän luki ajatukseni visioistani, enemmänkin. Katselin hölmö virne naamallani kun hän taituroi hurjaa vauhtia tietokoneellaan jotain, mistä en ymmärtänyt yhtikäs mitään. Ja tadaa, kaunis lopputulos näkyy sivun yläreunassa. En voisi olla ylpeämpi veljestäni ja hänen taidoistaan. Toisaalta herää ujo kiinnostus, voisinko minäkin oppia?

Minun tekisi palavasti mieli kirjoittaa työstäni yleisesti. Tekisi mieli kirjoittaa, miten hurjaa tämä ala on niin työntekijän, kuin asiakkaidenkin näkökulmasta. Tekisi mieli eritellä tänne tekijöitä, jotka tässä kyseisessä maailmassa, jossa päivästä toiseen pyörin ympyrää mättää. Tekijöitä, jotka saavat minut uupumaan. Yritän päivästä toiseen parhaani, annan kaikkeni, mutta se ei riitä. Omat arvoni sotivat tätä kaikkea vastaan. Koen kuitenkin, että nykyisessä asemassani en pysty tätä ”paljastusta” tekemään. Työhöni liittyy niin paljon muita ihmisiä, joita pelkään loukkaavani. Ehkä jossain vaiheessa olen siinä tilanteessa, että saan avata ajatuksiani tästä aiheesta lisää. Toinen (pelkäämäni) vaihtoehto on, että olen  jossain vaiheessa tilanteessa, jossa en enää pysty olemaan hiljaa ajatuksieni kanssa. Niin sanotusti mitta täynnä -tilanteessa. Kaikista vaikeinta aiheesta puhumisessa on se, etten ole yksin. Muita Lilyn #onkopakkojaksaa -kirjoituksia lukiessani olen tunnistanut tuttuja teemoja ja luulen, että täällä on muitakin, jotka kiertelevät ja kaartelevat, mutta tarkoittavat samaa.

 

 

Se mistä voin kirjoittaa, on miltä uupuminen tuntuu ja näyttää. Olen vihdoin alkanut ymmärtämään, että moni asia liittyy ainakin minun kohdallani juuri tähän. Omien toimintatapojen ja ajattelun syitä on kyllä välillä niin vaikeaa tulkita, huh! Kaikilla tietysti on omat tapansa reagoida vaikeisiin tilanteisiin ja ajanjaksoihin elämässä.

Uupumisen fiilikset top 5:

1. Hävettää! Hävettää olla näin heikko. Miksi kaikki muut ympärilläni jaksavat paremmin?

2. Pääsisinpä luvallisesti pois. Käsi murtuisi tai alkaisin odottamaan lasta, mitäs muuta voisi keksiä?

3. Pelko. Entä jos hyppään oravanpyörästä ja en pääsekään kyytiin enää takaisin?

4. Huono omatunto. En kykene tarjoamaan asiakkailleni kaikkea sitä, mitä terveenä pystyisin. 

5. Väsyttää! Voiko ihminen nukkua reilusti enemmän kuin olla valveilla?

Uupuminen näyttää tältä top 5:

1. Poikaystävän viikkaamat vaatepinot lojuvat siellä sun täällä. Ne eivät jostain syystä mene itsestään kaappiin, outoa. Jos asuisin yksin, samat vaatteet olisivat vielä pyykkikorissa.

2. Puhelimeen saapuneet viestit ja sähköpostit avataan heti, sillä puhelin on melkein aina kädessä. Vastaaminen tuntuu ajoittain ylivoimaiselta.

3. Kuntosalin ranneke on mennyt hukkaan. Pitäisi etsiä…

4. Pahvinkeräys on täynnä pakastepitsalaatikoita. 

5. Päikkärivilttejä täytyy olla monta. Päikkärit voi ottaa missä tahansa. Myös kotitossut ovat must!

 

Kuvat eivät liity mitenkään aiheeseen. Oli ihana kesä ja Barcelona, kun nuo hetket ikuistettiin. Oi niitä aikoja!

– Johanna Isabella