Maakuntamatkailua ja mansikan poimintaa Peltosirkun tilalla

Olen jo useampana kesänä puhut ystävilleni – varsinkin niille joilla on lapsia – että joku kerta lähdetään poimimaan mansikoita porukalla jollekin marjatilalle. Aina, joka kesä, tämä homma on kuitenkin jäänyt vain puheen tasolle ja marjat on tullut haettua torilta tai kauppojen edestä kojusta. Tänä keväänä siitä oli jälleen puhetta ja tällä kertaa muistin jo hieman seurailla, että milloinka tuo mansikoiden poimiminen mahtaa alkaakaan.

Useampi marjatila päivitteli Facebookkiin, että itsepoiminta alkaa heinäkuun alussa, ja niinhän se sitten alkoikin 🙂 Meille sopivaksi paikaksi valikoitui Peltosirkun tila. Soittelin etukäteen tilalle, että mahtuuko poimimaan iltapäivällä vielä töiden jälkeen ja klo 18 saakka oli aikaa poimia. Tämä tila oli lisäksi sopivan matkan päässä meiltä Alvettulassa ja ehdottomasti parhainta oli se, että mansikoita pääsi poimimaan kasvutunnelissa, jolloin sadekaan ei ollut haitaksi. Ajattelin myös, että on hyvä olla kahvio tai myyntikoju, koska jos kohta nelivuotias tytärpuoleni tylsistyy, voivat he isänsä kanssa painella sinne odottamaan 😀

Aluksi tuntui, että meillähän tulee menemään poimiessa iäisyys, koska marjat olivat niin pieniä. Tästä oli kyllä varoitettu facebookissa ja vielä tiedustelupuhelussakin. Kuitenkin yllättävän verkkaisesti marjakipot täyteen tulivat ja marjat oli tosi hyviä pienestä koostaan huolimatta. Töiden jälkeen ei oltu ehditty syömään mitään, joten mansikoilla sai hyvin pahinta nälkää siirrettyä. Meillä kesti noin puolitoista tuntia, että kipot olivat täynnä ja punnittaessa marjaa oli noin 6,5 kg.

Koska kello oli jo 17.45, päätimme lähteä syömään läheiselle Alvettulan Kyläkaupalle. Tämäkin on sellainen paikka, mistä olen lukenut useita kertoja ja miettinyt, että pitäisipä käydä, mutta ei vain sitten ole muistunut mieleen. Olipa jotenkin ihanan sympaattinen mesta! Kyseessä ei suinkaan ole ainoastaan kyläkauppa vaan ravintola, kahvila & pubi, eli sellainen kaiken kansan kohtaamispaikka. Terassilla porukkaa kyllä olikin ihan vauvasta vaariin. Todella kiva, että tällaisia paikkoja on vielä olemassa! Täytyy kyllä yhtyä myös kehumaan näitä heidän kuuluisia pitsojaan 🙂

Herkuttelujen jälkeen suunnattiin Tiiriön Tokmannin kautta kotiin. Lähdetään viikonlopuksi mökille, missä ei ole juoksevaa vettä eikä sähköjä, joten käytiin hakemassa vesikanisteri. Illalla väsättiin tytärpuolen syntymäpäiville kutsut ja jaksettiin vielä perata kaikki mansikatkin, vaikka olin ihan varma että simahdetaan alta aikayksikön kaikki kotona. Tämmöiset kesäreissut on kyllä antoisia, että saa yhdistettyä huvin ja hyödyn 🙂