Maanantain funtsailuja

Uusi viikko pyörähti käyntiin. Oltiin kyllä ukon tekeleen kanssa molemmat tosi väsyneitä aamulla ja ehkä vieläkin sellaista vappujuhlinnan aiheuttamaa vetelyyttä 😀 Vappu meni oikein mukavasti kaksois-siskoni luona Kangasalla ja sinne tuli myös Oulusta kaverimme Juho. Syötiin ja juotiin hyvin, saunottiin ja asennettiin ulos paviljonki, vaihdeltiin kuulumisia yms. Pari päivää meni kyllä tosi nopeasti! Nykyään olen huomannut, että juhlapyhien ja pidempien vapaiden jälkeen tulee lähes poikkeuksetta henkinen krapula, vaikka arkeen ja töihin palaakin mielellään. Nyt tämä Korona hässäkkä vielä pahentaa itselläni kyllä näitä fiiliksiä, mikä on sinänsä tosi kummallista, että töihin ei edes tarvitse ”lähteä”ja muutenkin arkipäivien aikataulut on tosi joustavia. Siskoni luota tulimme kotiin jo lauantaina, koska minulla oli päivällä kynsihuolto täällä Hämeenlinnassa. Oli tosi kiva, että vielä oli pari vapaata jäljellä kotonakin, mutta silti nyt fiilis on jotenkin mälsä ja sellainen haikea, kun vappu ja vapaat on jo ohi. Miksi aika menee aina niin nopeaa kun on kivaa? 😀

Nyt kun on lähes kaksi kuukautta jo tehnyt pääosin kotona töitä, niin sitä vähän ehkä kauhistuttaakin ajatus toimistolle ja ihmisten ilmoille palaamisesta. Toisaalta tuntuu, että sitä jos mitä odottaa eniten. Ikään kuin kärsisi sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutta silti kauhulla funtsisi, kauanko sitä vielä joutuu mökkihöperöitymään. Todella ristiriitaista! Toisaalta tämä arkiahdistus voi johtua juurikin siitä, että ei ole niitä perinteisiä rutiineja ja aikatauluja. En muista, koska kalenteri olisi ollut näin tyhjä kaikista menoista, varmaan ylä-asteella!

Tänään hallitus ilmeisesti kertoo linjauksensa kuinka rajoitustoimia jatketaan vai aletaanko niitä purkamaan ja millä aikataululla. Työnajantaja on linjannut, että meillä etätyöskentelyä jatketaan hallituksen suositusten mukaisesti, eli viimeisimmän tiedon mukaan 13.5. saakka. Saattaakin siis olla, että jo ensi viikolla sitä palataan toimistolle töihin. Tavallaan sitä toivoisi, että etätyöskentely vielä jatkuisi, nyt kun siihen on jo niin tottunut 😀 Toisaalta, olen kyllä niin kyllästynyt tähän korona-arkeen ja verkkareissa pyörimiseen. Olisihan se aivan ihanaa, jos rajoitustoimia pikkuhiljaa purettaisiin ja pystyisi kaveriporukoiden ja sukulaisten kanssa suunnittelemaan kesälle jotain aktiviteetteja ja vaikkapa mökkireissuja.

Ai niin, tähän loppuun vielä laihdutusprojektin kuulumisia. Eilen kävin puntarilla ja painoa oli 61 kg. Näyttäisi siis, että tuota -5 kg tavoitetta en tule saavuttamaan, mutta en ihan täysin ole kirvestä kaivoon heittänyt. Tuo sairastelu kyllä osaltaan katkaisi hyvin alkaneen kuntoiluinnon. Tänään aikeissa olisi tehdä ainakin parin kilsan kauppareissu pyörällä ja koiran kanssa pidempi lenkki, sää on kyllä tosi hyvä 🙂 Ollaan nyt innostuttu grillailemaan tuossa parvekkeella aina kun vain kelit on kauniit ja grilliherkut ei aina ole niitä keveimpiä, mutta ei homma ihan läskiksikään ole mennyt 😀

Mukavaa alkanutta viikkoa! <3

Koti Ajattelin tänään

Koronaepäilty, sairastelua ja muita viikon fiiliksiä

Tämä viikko alkoi kurjasti, nimittäin kurkkukivulla. Ajattelin aluksi, että se menee ohi itsellään ja jos asennoituu oikein niin, että nyt en sairastu, niin ei sairastu. Juon aamuisin aina vitamiiniporetabletin ja lisäksi otan vähintään d-vitamiinia purkista. Olen aamusyöppö, eli syön vähintäänkin puuron marjoilla ja yleensä muutakin mukavaa. Jos jotai taudintynkää on havaittavissa, menee se yleensä aamupalan jälkeen ohi. Vaan eipä mennyt ohi ei, paheni iltaan mennessä niin pahaksi, että aloin koluta lääkekaappia läpi.

Tiistaina aamulla oli pakko jäädä sairaslomalle, koska pelkkä suun aukaisu ammolleen sattui ja tunsin että kuumetta on – ja paljon. Muita oireita alkoi myös ilmaantua: Päänsärkyä, hengenahdistusta ja nenän jatkuvaa vuotamista. Koska oireet oli pelottavan samankaltaiset kuin koronassa, tein Omaolon testin. Sehän näytti, että ottaa yhteyttä omaan terveyskeskukseen ja niimpä siis teinkin. Hoitaja sanoi puhelimessa, että seurataan tilannetta pari päivää. Koska olen perusterve, perheessäni ei ole riskiryhmäläisiä, enkä myöskään ole töissä sotealalla, niin ei ole mitenkään varsinaisesti kiire selvittää, mistä oireet johtuvat.

Olo ei alkanut helpottaa keskiviikkona, eikä torstaina. En edelleenkään voinut tehdä töitä, koska hengitys oli tosi ahtaalla ja jouduin läähättämään, että sai happea. Yleisvointi oli muutenkin heikko. Torstaina otin yhteyttä terveysasemalle uudelleen, koska oireet jatkuivat, kurkkukipu vain oli muuttunut sellaiseksi kuivaksi ärsytysyskäksi. Olin tallentanut koronatestin tulokset Oma kantaan, joten hoitaja sanoi, että lähettää ne lääkärille, joka sitten arvioi, tarviiko tulla testiin. Ei mennyt kauan, kun kutsu testiin drive in kaistalle sitten tuli.

Menin Viipurintien asemalle tosi hyvissä ajoin, koska epäilin, että siellä on ruuhkaa. Onneksi ei ollutkaan ja ajelin opastekyltin mukaisesti pälyilemään. Hoitaja huikkasi, että ajaa auto vain parkkiin ja odottaa autossa, että tulevat hakemaan. Vastapäätä parkkipaikkaa oli ruumisauto hakemassa asiakasta viimeiselle matkalleen ja tunnelma oli vähintäänkin kolkko, vielä kun avaruuspukuinen hoitaja lähestyi autoa. Tuon hetken tulen varmasti muistamaan koko loppuelämäni, vähintäänkin apocalypsen elkeet 😀 Itse testihän oli jotain todella epämiellyttävää ja en toivoisi pahimmalle vihollisellenikaan. En viitsi sen tarkemmin kuvailla itse toimenpidettä, ettei kukaan vain jätä käymättä jos kutsu tulee. Hoitajat olivat tosi ammattitaitoisia ja pahoittelivat, kun joutuivat satuttamaan, vaikka eihän se todellakaan heidän vikansa ollut. Tuloksissa menee 1-2 vrk ja ne lääkäri soittaa kotiin.

Eilen, eli perjantaina aamulla olo oli tosi virkeä ja nenän vuotamista lukuun ottamatta olo oli jo hyvä. Koska olen karanteenissa, käytiin koiran kanssa taas vaan tynkäinen lenkki. Huomaa, että koirakin ihmettelee tätä tilannetta. Mietin siinä aamulla, että olisin voinut töitä tehdä, mutta onneksi en, koska kymmenen aikaan iski hirvittävä väsymys ja kun heräsin, oli kello jo jotain 14.30 😀 Kyllä vaan tauti edelleen muistutteli olemassaolollaan väsymyksen muodossa. Iltapäivään mennessä ei mitään kuulunut testiin liittyen, joten olin aika varma, että joudun soittamaan tuloksesta Kanta-hämeen keskussairaalaan lauantaina. Yllättäen illalla kuuden jälkeen sain viestin Fimlabista: Tuloksesi 23.4.2020 -CV19NhO NEG Älä vastaa tähän.

Tuloksesta tuli kyllä todella helpottunut olo. Aluksi ajattelin, että eihän sen hirveästi väliä onko korona vaiko ei, kun samalailla karanteenissa pitää olla muutama oireeton päivä. Tuossa lappusessa luki (minkä sain koronatestin jälkeen), että jos ei ole korona, niin  karanteeni loppuu heti kun oireetkin. En kuitenkaan ihan niin mustavalkoisesti ajattele, en todellakaan halua tätä tautia kenellekkään tartuttaa edes vahingossa. Jos tämä olisi ollut korona, niin kaksois-siskoni olisi joutunut jäämään karanteeniin ainakin viikoksi, hän kun on töissä Tayssissa. Muutenkin, mistä sitä tietää varmuudella kuinka kauan sitä tartuttaa, eihän yleensä mitkään oireet lopu kuin seinään.

Tänään, eli lauantaina, nenä vielä vuotaa ja väsyttää. Ajattelinkin mennä jälleen tirsoille, kunhan tämä postaus on kirjoitettu 🙂 Kanta-hämeen keskussairaalasta soittivat juuri, että koronatesti oli negatiivinen. Ihan kiva että soittivat vielä, kun kyllähän tuollaiset tekstiviestit helposti jää näkemättäkin. Ihanaa viikonloppua kaikille,pysykää terveinä ja pysykää kotona! <3

Tämä kuva napattu edellisenä viikonloppuna Lempäälän metsistä 🙂
Puheenaiheet Ajattelin tänään