Keskiviikkona oli se aika kuukaudesta, kun tuli tarkisteltua pankkitilin saldoa vähän huolellisemmin, nimittäin päätyöni palkkapäivä. Minulla on palkkapäivä periaatteessa lähes kolme kertaa kuukaudessa, koska teen sivutyönä palkanlaskentaa ja siivoushommaa eräässä pienessä yrityksessä. Siellä palkka maksetaan parin viikon välein. Sivutyöni palkka ei kuitenkaan ole mikään järin suuri, joten monesti en ajattele sitä palkkana vaan kivana lisätienestinä.

Pääomatuloa minulla kerryttää nyt sijoitusasunto, mutta se menee käytännössä +-0 lainanlyhennyksen ja yhtiövastikkeen kanssa, joten en sitäkään ajattele tulona, ehkä enemmänkin menona, koska veroprosenttini nousi. Asuntoa en aikanaan sijoitusasunnoksi hankkinutkaan, mutta kerryttäähän se toki minulle varallisuutta. Lisäksi saan vuoden aikana vajaat pari tuhatta euroa palkkioita ja korvauksia luottamustoimista. Viime vuonna näistä kaikista puroista kertyi tuloa yhteensä yli 46 000 euroa, mikä taitaa olla paras yhteenlaskettu vuosiansioni ikinä. 

Yritin etsiä mikä on ollut suomalaisten keskiansio viime vuonna, mutta en sitä järkevästi löytänyt. Ajattelisin, että se on jotain tuota luokkaa ehkäpä? Kuukausipalkkani päätyössäni laski hieman, kun vaihdoin viime lokakuussa työpaikkaa. Aikaisemmassa työssäni oli hyvät lisät ja paljon viikonloppu-, pyhä- ja iltavuoroja. Vuorotyön sovittaminen toisen työni kanssa ja vielä luottamustoimet siihen päälle. Se oli kyllä sellaista askartelua kalenterin kanssa, että välillä tuntui todella stressaavalta. Olenkin todella tyytyväinen nykyiseen liukuvaan arkityöaikaan, vaikka sillä tavallaan hintalappunsa onkin. Tykkään kaikista nykyisistä töistä ja luottamustoimistani, joten nyt tilanne on aika ihanteellinen 🙂 Voisin ehkä jossain kohtaa tehdä tänne blogiin listausta eri työpaikoista ja toimista missä olen ollut. Nyt en ala niitä tänne listaamaan, kun tulisi aivan liian pitkä teksti 🙂

Vuonna 2014 opiskelin toista tutkintoani, jolloin tuloni olivat tosi tosi pienet. Kun palasin jälleen vakituisesti työelämään, niin tulotasoni parani huomattavasti. Olen mielestäni tienannut ihan ok mukavasti opiskeluaikojen jälkeen. Siihen nähden, etten ole suorittanut mitään korkeakoulututkintoja. Minä olen aina ollut kuitenkin aika surkea rahankäyttäjä ja elänyt tavallaan tulotason mukaisesti, jopa ylikin. Olen huono säästämään, mutta aina olen säästänyt kuitenkin vähäsen (min. 50 e/kk).

Meillä on aina ollut tosi auttavaiset vanhemmat ja he ovat kannustaneet säästämään. Vanhempani eivät ole olleet kovin hyväpalkkaisissa töissä: äiti päiväkodin keittäjä ja isä kirvesmies, mutta kyllä me ihan hyvin tultiin toimeen lapsuudessamme. Vanhemmillakin on vähän säästöjä ja omaisuutta. Joskus parikymppisinä avasimme kaksoissiskon kanssa ASP-tilit ja sinne ehti onneksi mukava potti kertyä, kun ostin ensiasunnon vasta parisen vuotta sitten.

Huoleton rahankäyttöni kohdistuu erityisesti matkusteluun ja lomailuun. Jos minulle ehdotetaan reissua tai lomaa, olen tosi huono kieltäytymään. Saatan jopa tuumailla, että nyt tuo tuleva loma on kyllä ”ansaittu”, vaikka rahoja siihen ei ole kasassa. Käytän myös aika paljon rahaa itseeni eli ruokaan, kuten laadukkaisiin raaka-aineisiin ja ravintoloihin sekä kauneudenhoitoon. Olen yrittänyt skarpata rahankäytössä, kuunnellut podcasteja, lukenut kirjoja, käynyt Varapuun valmennuksissa, mutta silti en saa järkeä ja tunteita kohtaamaan rahankäytössäni. Tiedän miten tulisi toimia, mutta en toimi niin.

Pahin syntini on ehkäpä ne klassisimmat eli laskulle ostaminen ja luottokortit. Monesti palkkapäivänä harmittaa, kun maksaa tavallaan jo eletyn elämän kuluja. Olen ollut kuitenkin aina tosi onnekas, että töitä on riittänyt ja on hyvä tukiverkko ympärillä. Laskut olen aina saanut hoidettua ja luottotiedoissa ei ole ikinä ollut mitään merkintöjä. Silti olen joutunut lakki kourassa pyytämään äidiltä avustusta, siskolta lainaa ja on sitä ollut unettomia öitä huonon rahatilanteen takia.

Keskiviikkona katkoin toisen luottokorttini, koska haluan päästä sen velasta lopullisesti eroon. Kortti ei ollut mitenkään tapissa. Siinä on 2000 euron luottoraja, mutta salakavalasti sitäkin tuli käytettyä, kun tarve oli tai sitten ihan oikeasti ei edes ollut. Minulle jää vielä käyttöön yksi luottokortti eli käyttötilini debit/credit kortti. Siinä luottoraja on 1000 euroa. Periaatteessa voisin senkin vaihtaa pelkkään pankkikorttiin, mutta se olisi kuukausimaksultaan kalliimpi. Näin sitä vaan ajetaan ihmistä luottokortin haltijaksi 😀

Suurin yksittäinen velkani on (asuntolainan jälkeen) autolaina. Maksan sitä aina hiukan enemmän kuin laskussa, mutta en varsinaisesti vielä vyörytä lainaa pois koska vyörytän vielä tuota luottokorttia. Auto oli minulle ihan välttämätön hankinta syksyllä, joten tavallaan sen velka ei myöskään niin harmita. Se ei myöskään seiso nyt käyttämättömänä pihalla, vaan on siskollani käytössä ja hän kompensoi kuluja minulle.

Laskulle ostaminen minun pitäisi saada lopetettua ihan kokonaan. Siinä minun ei pitäisi antaa kerta kaikkiaan itselleni yhtään siimaa, koska pakollisia laskuja tulee muutenkin ihan tarpeeksi: sähkö, vesi, puhelin jne. Minun pitäisi myös alkaa säästämään puskurirahaa, koska tällä hetkellä palkastani säästöön menevä summa menee rahastoon, joka on periaatteessa sijoittamista. Nordnettiin välillä laitan jotain roposia osakkeisiin tai rahastoihin, mutta se ei ole mikään kummoinen ”salkku”. Kaikkea meillä siis on, velkaakin – niin kuin siskoni usein sanoo 🙂

Tässäpä tämä avautuminen ja seuraavaa palkkapäivää odotellessa 🙂
Vastaan mielelläni, jos tulee ajatuksia tähän liittyen, saa laitella rohkeasti kommenttia! 🙂