Haluaisin jakaa pari mietettä alkoholikulttuurista ja sen eroista vaikka nyt Suomen ja Saksan välillä. (Saksan tilalle voit laittaa melkein minkä tahansa Keski- tai Etelä-Euroopan maan.) Eilinen pitkään venynyt ilta tai tänään myöhään venynyt herääminen eivät toki olleet kirjoituksen inspiraationa, vaan olen pohtinut tätä kirjoitusta jo hetken.

Noh, homman nimihän on se, että Suomi on holhousyhteiskunta ja täynnä sääntöjä alkoholin ostamisesta ja myymisestä sen nauttimiseen. Näitä jo ennestään tiukkoja sääntöjä halutaan kiristää edelleen, niinku mitä hä? Onhan se alkoholismi oikeasti vakava sairaus ja sitä sairastavien määrä Suomessa huomattavan suuri, mutta sanoisin, että kyllä alkoholisti keinot keksii ja viinansa saa rajoituksista huolimatta. Mielestäni vika on enemmänkin nauttimiskulttuurissa. Suomessa vedetään kerran tai kaksi viikossa pää täyteen ja annosmäärät ylittävät AUDIT-testin suositukset lähes joka lauantai. Alkoholinjuonti Suomessa on humalanhakuista, ei nautinnonhakuista. Mutta toisaalta jos sitä haluaisitkin juoda maun ja nautinnon vuoksi, niin et pysty ostamaan hyvää punaviiniä pihvisi seuraksi lauantaina kuuden jälkeen. Et myöskään voi tehdä päivästäsi hieman parempaa nauttimalla raikasta kuplivaa proseccoa puistossa kuumana kesäpäivänä jos sinulla ei ole juoman lisäksi myös ruokaa mukana, eli olet sääntöjen mukaan piknikillä.

When your American friends ask whether drinking on the street is illegal.

Lähde: When you live in Berlin

Saksassa (ja muualla) puolestaan afterwork-bisse ei ole pelkästään perjantain traditio, vaan joillekin se saattaa olla osa jokaista työpäivää. Oli se sitten nautittuna lähimmässä kuppilassa kollegoiden kanssa tai metrossa kotimatkalla. Alkoholia saa lähes mihin kellon aikaan tahansa pienistä kioskeista, joita späteiksi kutsutaan. Späti on lyhennys sanasta Spätkauf ja vapaasti käännettävissä ”osta myöhemmin”. (Espanjassa vastaavia kutsuttiin chinoiksi, siitä syystä, että olivat hyvin usein kiinalaisten pitämiä.) Illan kulku yleensä meneekin niin, että etappien välissä poiketaan spätistä hakemaan juomaa ”matkaevääksi” tai kotibileisiin viemiseksi. Joten alkoholia saa myydä, ostaa ja nauttia melko vapaasti.

When your spaeti guy goes on holiday and you have to go to the other one a block away.

Lähde: When you live in Berlin

 Tein tässä melko radikaaleja yleistyksiä, sen myönnän, joten ei tarvitse hermostua siellä ruudun toisella puolella! Yhteenvetona voisin sanoa, että alkoholinkulutusmäärät ovat todennäköisesti melkein yhtä suuret näiden maiden välillä, kulutuskulttuuri vain hyvin erilainen. Missä saksalainen juo alkoholiannoksensa pitkin viikkoa, niin suomalainen vetää saman määrän yhden illan aikana. Toki vähän ristiriitaa tähän tuo se, että saksalaiset bilettävät kirjaimellisesti aamuun (ja nyt ei puhuta kello viidestä vaan kello kymmenestä). Esimerkiksi paras tapa päästä kuuluisaan Berghainiin jonottamatta pitkiä aikoja on nukkua lauantaina hyvät yöunet aamuviiteen, syödä hyvä aamupala ja mennä baariin aamukuudelta jolloin bileet ovat parhaimmillaan.

At 3 am, someone suggests we leave the bar.

Lähde: When you live in Berlin

Itse vielä kamppailen sen välillä, että kumpi kulttuuri sopii itselleni paremmin. Toisaalta liika rajoittaminen saa vaan pienen kapinallisen valloilleen, mutta toisaalta jokapäiväinen kalja-annoskaan ei oikein tunnu oikealta (tai terveelliseltä tavalta elää). Varmaankin oma kulutuskulttuurini on jostain näiden väliltä. Nautin mielelläni ruokani kanssa hyvää viiniä, skumppa tekee päivästä kuin päivästä hieman paremman ja bilettäminen on kivaa, mutta koen vaikeuksia jaksaa aamuun asti. Ilman hauskaakin voi olla viinaa, eikun miten se meni?

Hauskaa, toivottavasti krapulatonta sunnuntaita! 🙂

-Hanna-

// Today I’m thinking about the differences of drinking cultures in Finland and Germany. In Finland we want to get drunk once (or twice a week) and the government tries to do everything to limit it. In Germany, we drink beer every day and party until morning and nobody tries to limit it.