Meillä on huomenna ensimmäinen ultra. Kysyin mieheltä jo viikko sitten, että mitä jos sillä onkin kolme kättä. Tai kolme jalkaa. Tai kolme päätä. Pahin kaikista kuitenkin on, jos siellä ei olekaan mitään. Tai jos on, mutta sydän ei enää lyö. Kaksi kertaa olen nähnyt tämän pienen kyllä ultrassa, ekalla kerralla päivystyksessä pelkän piikkuruisen sydämen hakkaavan tuhatta ja sataa, toisen kerran taas neuvolalääkärissä Aatamin aikaisella, kuvaruudusta erittäin rakeisella ultrauslaitteella, koska sydänääniä ei saatu dopplerilla kuulumaan. Silloin en tosin tajunnut tarkistaa sydämen laitaa, olin onnellinen kun näin siellä edes jotain (lääkäri kyllä kertoi nähneensä sydämen lyönnit, luotan siis häneen).

Jos huomenna kaikki on ultrassa hyvin, voi vihdoin hengähtää.