112 vuotta eduskuntavaaleja

Viimeinen vaaliviikko käynnistyy tänään. Eduskuntavaaleissa äänestämme Suomen ylimmän valtioelimen, joka mm. käyttää lainsäädäntövaltaa ja päättää valtiontaloudesta.

Lilyssa on ollut paljon hienoja kirjoituksia äänestämisen tärkeydestä, suuri kiitos niistä. Itse ajattelin tuoda keskusteluun hieman toisenlaisen perspektiivin ja tarkastella lyhyesti eduskuntalaitoksen historiaa ja menneitä eduskuntavaaleja. Historiallinen perspektiivi, oli se sitten syvällistä ja analysoivaa tai yksinkertaisempaa ja faktapainoisempaa tuskin on koskaan pahitteeksi. Itselleni ainakin teki tosi hyvää kerrata maamme ja parlamentarismimme historiaa.

Ennen kuin puhumme itse eduskuntavaaleista on kuitenkin tarpeellista mennä ajassa huomattavasti taaksepäin, sillä ei eduskunta maankamaralle tyhjästä tupsahtanut.

Suomen poliittisen järjestelmän perusta luotiin niiden vuosisatojen aikana, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Ruotsin vallan aikana syntyi valtakunnallisen päätöksenteon edustuksellinen järjestelmä, josta myöhemmin kehittyi yhtäläiseen äänioikeuteen nojautuva parlamentaarinen demokratiamme.

Eli palatkaamme hetkeksi 1500-luvulle, jolloin suomalaiset talonpojat otettiin mukaan Ruotsin säätyvaltiopäiville. Ja siitä seuraavaksi 1800-luvun alkuun, kun Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa. Porvoon valtiopäivät järjestettiin keisari Aleksanteri I:n johdolla vuonna 1809.  Seuraavat säätyvaltiopäivät kokoontuivat vasta vuonna 1863 – tätä yli viidenkymmenen vuoden valtiopäivätöntä ajanjaksoa kutsutaan valtioyöksi. Vuonna 1869 keisari Aleksanteri II:n kaudella säädettiin uusi valtiopäiväjärjestys, johon säännölliset valtiopäivät kirjattiin lain muotoon. Säätyjako kuitenkin säilyi eli yhteisiä kokouksia ei pidetty ja jokainen sääty äänesti erikseen. Mikäli lakiesitystä kannatti kolme neljästä säädystä, se eteni keisarille, joka halutessaan vahvisti lain.

Eduskuntalaitoksemme edeltäjä on siis säätyvaltiopäivät, joissa Suomen suuriruhtinaskunnan neljä säätyä erikseen kokoontuivat.

Seuraavaksi menkäämme 1900-luvun alkuun. Syksy 1905 oli otollinen aika valtiopäivätoiminnan uudistamiselle, sillä keisarillinen Venäjä oli ajautunut yhteiskuntakriisiin mm. tappiollisen Japanin sodan vuoksi. Ehdotus yksikamarisesta ja yleisellä äänioikeudella valittavasta eduskunnasta nelikamarisen sijaan sai säätyvaltiopäivien tuen. Keisari Nikolai II vahvisti esityksen ja eduskunta perustettiin vuonna 1906.

Ensimmäiset eduskuntavaalimme järjestettiin seuraavana vuonna eli maaliskussa 1907.

Eduskunnan perustaminen oli merkittävä uudistus, jossa siirryttiin keskiaikaisesta säätyedustuksesta parlamentaariseen järjestelmään. Äänioikeutettuja olivat kaikki 24 vuotta täyttäneet suomalaiset – miehet ja naiset. Tämä oli kertakaikkisen poikkeuksellista ja kontrasti vanhaan järjestelmään oli valtava. Suomalaisessa uudistuksessa ainutlaatuista oli se, että myös naiset saivat täydet valtiolliset oikeudet eli äänestysoikeuden sekä oikeuden asettua vaaleissa ehdolle.

Suomen ensimmäiseen eduskuntaan valittiin 181 miestä ja 19 naista. SDP oli vaalien suurin puolue 80 edustajallaan. Suomalainen puolue sai 59 edustajaa, Nuorsuomalainen puolue 26, Svenska folkpartiet 24, Maalaisliitto 9 ja Kristillinen työväenliitto 2.

Äänioikeuden ikärajaa alennettiin 21 vuoteen toisen maailmansodan loppuvaiheessa. 1960-luvulla ikäraja laskettiin 20 vuoteen ja vuonna 1975 ikärajaksi tuli 18 vuotta. Kenties tulevaisuudessa äänestysikärajaa lasketaan taas.

Vuoden 1945 vaaleissa käytettiin ensimmäisen kerran ennakkoäänestystä ulkomailla, kun Ruotsiin evakuoitu Lapin väestö äänesti väliaikaisilla sijoituspaikkakunnillaan.

Vaalikausi pidennettiin kolmesta vuodesta neljään vuonna 1953 silloisen tasavallan presidentin Paasikiven esityksestä.

Enimmillään naiskansanedustajia on ollut 85 ja vähimmillään 11. Vuonna 2015 eduskuntaan valittiin 83 naiskansanedustajaa.

Eduskuntavaalien ääniharavia ovat olleet Sauli Niinistö 60 563 äänellään vuonna 2007, mutta myös esimerkiksi Hertta Kuusinen, Timo Soini ja Alexander Stubb ovat saanet vuosien varrella huomattavia äänimääriä.

Eduskunta toimi vuosina 1907-1910 Vapaaehtoisen palokunnan talossa Keskuskadulla ja vuodesta 1911 lähtien Heimolan talossa nykyisen Yliopistokadun ja Vuorikadun kulmassa. Ensimmäinen suunnittelukilpailu Eduskuntatalosta järjestettiin jo vuonna 1908. Eliel Saarisen voitokas ehdotus sijoitti Eduskuntatalon Tähtitorninmäelle, mutta muun muassa keisari Nikolai II:n vastustuksen vuoksi hanketta ei toteutettu. 

Suomen itsenäistyttyä suunnittelukilpailun vuonna 1924 voitti arkkitehtitoimisto Borg–Sirén–Åberg ehdotuksellaan Oratoribus. Voittaneen ehdotuksen varsinainen laatija oli arkkitehti Johan Sigfrid Sirén. Eduskuntatalon rakentaminen aloitettiin vuonna 1926 ja talo valmistui Arkadianmäelle vuonna 1931.

Tyylillisesti eduskuntatalo edustaa 1920-luvun klassismia. Talon julkisivua koristavat 14 ylvästä korinttilaispylvästä ja 46 porrasta vievät ylös pääsisäänkäynnille. Materiaali on Kalvolan graniittia. 

__

Aiheesta lisää:

Suomen eduskuntatalo : kokonaistaideteos, itsenäisyysmonumentti ja kansallisen sovinnon representaatio, Liisa-Maria Hakala (2002).

Kansanvallan pitkä tie, Henrik Meinander (2013).

Edustuksellisen kansanvallan läpimurto Suomessa, Juhani Mylly (2006).

Vaalit ja demokratia Suomessa, Heikki Paloheimo (2005).

__

Kuvat:

Väinö Kannisto (1945), Helsingin kaupunginmuseo

Väinö Kannisto (1945), Helsingin kaupunginmuseo

Simo Rista (1970), Helsingin kaupunginmuseo

Simo Rista (1970), Helsingin kaupunginmuseo

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *