Kokemuksia ja ajatuksia e-kirjoista
Mitä uuteen teknologiaan tulee, oli kyse sitten sovelluksista tai laitteista, olen hyvin hidas sopeutumaan. Joskus jopa epäilen olevani jonkin asteinen luddiitti. Vaikken suhtaudu uuteen teknologiaan lähtökohtaisesti epäillen, olen silti todella saamaton ja hidas ottamaan käyttöön uutuuksia.
Rimpuilin pitkään siirtymistä sähköiseen sanomalehteen. Digitaalisen median kurssilla julistin kovaan ääneen vuonna 2015, että ei muuten ole sama asia lukea sähköistä lehteä aamukahvilla. Medium is the message, jne. No, nyt luen joka aamu sähköisiä lehtiä Hesarista New York Timesiin, enkä usko enää vaihtavani paperiseen sanomalehteen. Kirjojen kanssa tilanne on kuitenkin erilainen.
Muistelen, että ensimmäinen kunnollinen kohtaaminen e-kirjojen kanssa tapahtui kesällä 2013, kun kokeilin Marrakechin elokuisessa kuumuudessa ystäväni Dominicin Kindlea.
Kokemus oli neutraali. Olin yllättynyt lukemisen helppoudesta, mutta totesin kuivakkaasti ystävälleni, että fyysiset kirjat ovat aivan toinen juttu, että miten sinä oikein voit tuijottaa tätä kapistusta päivät pitkät?
Seuraavat viisi ja puoli vuotta elelin pitkälti ilman minkäänlaista kosketusta sähköisiin kirjoihin, mitä nyt joskus yliopistojen kirjastoista lainasin e-kirjoja, joita ei ollut saatavina fyysisinä kappaleina, kunnes alkuvuonna latasin puhelimeeni BookBeat-sovelluksen.
Pari kuukautta BookBeatin kanssa meni kivasti. Aivan ensimmäiseksi yllätyin valikoiman laajuudesta. Täällähän on vaikka mitä mielenkiintoista luettavaa. Valikoimasta inspiroituneena luinkin kirjoja, joita en todennäköisesti olisi koskaan ostanut tai löytänyt kirjastosta. Katja Kokon Elokuvamuisti, Alexandra Shulmanin Inside Vogue, Ani Kellomäen Tiedostavan siemailun taito, Katariina Vuorin Kourallinen tabuja ja Juha Itkosen Minun Amerikkani.
Vaikka lukeminen oli pääsääntöisesti vaivatonta puhelimen näytöltä, akku kuitenkin kului aika nopeasti (ja minulla, luddiitilla, ei tietenkään ole powerbankia tai mikä ikinä sen langattoman vekottimen nimi onkaan), näytön tuijottaminen aika ajoin ärsytti, erityisesti kun ystäväni kommentoivat sitä että olen koko ajan puhelimella, johon minä tietysti murjahtelin, että mä luen. Puhelin ei myöskään ole kätevin lukulaite altaalla tai rannalla. Tai puhumattakaan Dohassa paahtavasta auringosta. Eniten kuitenkin kaipasin muistiinpanojen tekemistä. Yleensä luen kynä kädessä voidakseni merkitä hyvän kohdan tai kirjoittaa heti tekstistä syntyneen ajatuksen ylös. Puhelimen kanssa tämä tuntui työläältä kun piti hyppiä sovelluksesta muistiinpanoihin ja takaisin.
Itse lukukokemuksessa sen sijaan en oikeastaan havainnut muutoksia. Sanat tuntuivat yhtä nautinnollisilta kuin fyysisessä kirjassakin. Lukunopeutenikin tuntui olevan jopa vikkelämpi puhelimen kanssa verrattuna paperiseen kirjaan. Tietysti usein kaipasin kirjan fyysisyyttä, sitä että sen voi laskea alas ja plärätä sivuja, kenties jopa haistaa sitä, mutta tämäkin oli toisarvoista mukaansatempaavien ja mielenkiintoisten kirjojen kanssa. Ihan sama mikä medium, anna mulle lisää näitä sanoja.
Uskoisin e-kirjojen jäävän itselleni satunnaiseen käyttöön. Erityisesti matkalla ne ovat hurjan käteviä. Fyysiset kirjat tuntuvat kuitenkin huomattavasti rakkaammilta ja helpommilta. Kenties 10 vuoden kuluttua hymähtelen näille tuntemuksille ja e-kirjat ovat oleellinen osa arkeani. Nyt ne ovat kiva lisä ja tuovat helpotusta tiettyihin tilanteisiin.
Äänikirjat puolestaan tuntuvat vielä aika vierailta – toisaalta, minulla kesti myös hirveän kauan lämmetä podcasteille – kenties äänikirjat ovat seuraava askel? Kai minun on jotenkin hankala ajatella, että kirjaa voisi kuunnella. Luddiitti mikä luddiitti.
____
Querelle Jansen & Marta Berzkalna by Miles Aldridge for Vogue Italia April 2006.