Ilosta

Kysymys, johon suhtaudun todella vakavasti: kuinka tuoda elämääni lisää iloa?

Ja nyt en niinkään puhu samppanjapullon poksauttelemisesta ja lasien kohottamisesta, vaikka toki niilläkin on aikansa ja paikkansa, vaan jokapäiväisestä ja ennen kaikkea hyvin arkisesta ilosta.

Siis siitä, että olo on kupliva, pirskahteleva ja innostunut tuikitavallisena tiistaiaamuna.

Kiinnitän melkoisesti huomioita ilooni, koska uskon sen olevan ensiarvoisen tärkeää elämänlaatuni kannalta. Arjen ilot ja kaikenlainen iloitseminen tuovat itselleni aina hyvän mielen. Ja hyvällä mielellä ja yleisellä fiiliksellä on suuri yhteys siihen, kuinka arki sujuu. Iloitseminen tuo myös arkeeni paljon kaipaamaani keveyttä. Kun voin kevyemmin koen olevani lempeämpi itselleni ja toisille. Pienten hauskojen arkisten sattumusten määrä myös kasvaa nopeasti, kun siihen alkaa kiinnittämään huomioita ja ennen kaikkea antaa itselleen luvan iloita ja nauttia.

Toki välillä mietin, että onko ristiriitaista iloita niin suuresti – juoksennella ilosta kiljuen töihin ja hymyillä niin että poskiin sattuu, vaikka on lukenut lehdestä kauheuksia maailman ongelmista? Tai voiko samanaikaisesti surra omia tai läheisten huolia ja silti iloita iltakylvyn jälkeen Spice Girlsin soidessa?

Lyhyt vastaukseni: ei, siinä ei ole mitään ristiriitaista, koska ilon vastakohta ei ole suru.

Maksimoidakseni ilojeni määrän ja toisaalta myös päästäkseni eroon tahmeista ja laimeista olotiloistani – vaikka toki tiedän että sellaisiakin päiviä tarvitaan – olen kehittänyt ilolistan. Listalla on asioita ja toimia, jotka tuovat hyvän mielen ja paljon iloa.

Ilolistalla ovat esimerkiksi:

Karttakirjojen tutkailu ja erityisesti maailman pääkaupungien opettelu.

The Supremesin kuuntelu. Stop! In the name of love…jne.

New York Timesin hääsivut.

Herneiden syöminen.

Artikkelit maista, jotka ovat muuttaneet nimensä. (Lempiesimerkkini: Czechia.)

Taide (tosin ei todellakaan kaikki taide.) Puhtaasti esteettisestä näkökulmasta minua ilostuttaa erityisesti protorenessanssin taide, mutta myös Olafur Eliassonin ja James Turrellin taide tuo iloa – mikäli pystyn keskittymään vain esteettiseen kokemukseen. Shoplifterin eli Hrafnhildur Arnardóttirin näyttely Kiasmassa toisi varmasti iloa juuri nyt.

Luonto. Viime viikolla hiihdin Ylläksellä – apua miten kaunista – ja kuinka mielenkiintoinen luonto, esimerkiksi puista riippuvat naavat – siis puiden pikkuparrat. Ne jos jotkin tuottivat megapaljon iloa.

Sisareni lapsuuskuvat. (Hän oli maailman söpöin 3-vuotias.)

Kuvat ja videot filippiinienkummituseläimistä.

Hymyileminen tuntemattomille ihmisille.

__

Entä te, kuinka te maksimoitte ilonne?