Currently

Perjantaina olin vielä signorina Italiassa,

viikonloppuna madame Luxembourgissa,

nyt Saksassa en ole ollut vielä mitään kenellekään.

(Miksi ranskankielisille olen miltei poikkeuksetta madame, kun taas italialaiset eivät koskaan puhuttele minua signora? Kenties jälkimmäiset aistivat sen lapsenomaisen ilon, joka on minussa aina Italiassa ollessa. Wishful thinking…kyseessä lienee vain kulttuuri- ja tapaseikka.)

Olin asettanut Luxembourg-viikonlopulleni yhden toiveen: aikaa rakkaan ystävän kanssa. Se totisesti toteutui. Kävelimme ympäri kaunista kaupunkia, ruokailimme usein ja pitkään, kuuntelimme Miley Cyruksen Malibu-biisiä vähintään neljä kertaa tunnissa, tanssahtelimme ympäri kylpyhuonetta ja molemmista tuntui kuin olisimme 16-vuotiaita. 

—

Sky’s so blue,

next to you.