Minne katosi toukokuu?

Toukokuun viimeinen päivä, ei voi olla totta,

ajattelin lounaalla pienessä kreikkalaisravintolassa Kölnissä.

Salaatti oli ok (6.5/10, kuten minä ja mielitiettyni tapasimme antaa rafloille, annoksille ja juomille pisteitä), Riesling oli hyvää (8/10) ja paikka ihan ok (5.5/10). Tarjoilija kehotti tosin minua hymyilemään enemmän, sillä kuulemma vaikuttaa siltä, että ajattelen ihan liikaa.

Mhhh, kunpa vain tietäisit, ajattelin itsekseni. 

Toivoin vain, etten puhui saksaa, jotta minun ei tarvitsisi edes ymmärtää häntä. 

No, hymyilykehotuksista itse asiaan.

Jos pisteyttäisin toukokuuni se olisi varmaankin mielenkiintoinen (7/10), myönteinen (5/10) ja väsyttävä (8/10). Ja luminen (8.5/10).

Koin lukuisia ahaa-elämyksiä vaellellessani milanolaisia katuja ja vieraillessani lukuisissa museoissa, viimeistelin maisteriohjelmien rahoitushakemukset, kävelin toistakymmentä kilometria Luxembourgissa, istutin puita Kerimäellä ja nyt istuskelen kölniläiskahvilan terassilla. Ja mietiskelen, että tässäkö tämä kevät oli? Niin ohikiitävää, etten edes muista, kuinka se alkoi. 

—

May oh May, where did you go?