Palais de Justice de Bruxelles

Taannoisella Brysselin-matkallani mietimme brysseliläistyneen ystäväni kanssa, että mikä tai mitkä jutut kuvaavat Brysselin sielua?

Brysselin sielu, ethos, on nimittäin ollut minulle enemmän tai vähemmän mysteeri jo usean vuoden ajan. Asuin pari vuotta miltei kaupungin naapurissa Maastrichtissa, hollantilaisessa pikkukaupungissa ja vierailin Brysselissä usein eurokraatti-ystävieni takia. Merkittävä osa mun läheisistä ystävistäni nimittäin on päätynyt Brysseliin duuniin. 

Olisiko Bryssel = Manneken Pis? Tai kenties Grand-Place? Atomium?

Ei, ei, kai.

—

Reissujen aikani kuulostelin kaupunkia ja yritin ymmärtää, onko se oikeasti niin epämiellyttävä kuin kaikki (mun ystäväni) väittävät?

(Vastaus: no ei, Brysseli on oikeasti tosi jees kaupunki, enkä todellakaan ymmärrä miksi jengi dissaa sitä niin paljon.)

(Tosin kyllähän mä nyt sen ymmärrän, että asuminen paikassa x on hyvin erilaista kuin silloin tällöin vierailu.)

Anyways, mitä useammin olen vieraillut Brysselissä, sitä enemmän olen alkanut diggaamaan siitä.

Kaupungissa on nimittäin tosi paljon kivaa tekemistä. Magritte Museum, BOZAR, CINEMATEK, rutkasti antiikkikauppoja, ihana Sainte-Catherine-naapurusto, Ixelles…

Sekä tietysti Palais de Justice!

Ja sitten me se hiffattiin, Brysselhän on kuin oikeustalonsa. Kaunis, näyttävä, mutta valitettavan rähjäinen (toisaalta, rähjäisyys antaa kaupungille runsaasti luonteenlaatua ja karismaa) ja pahasti aikataulustaan jäljessä.