Hello from Doha

Mietin pitkään, mitä kirjoittaisin Dohasta. Käsitykseni kaupungista on vielä tällä hetkellä aika rajoittunut. Ja toisekseen, olen iltaisin todella uupunut. Uudet kuviot, pitkät päivät ja kuumuus vievät veronsa. 

Kun mietin viime päiviä, tuntuu, että olisin ollut koko ajan vain autossa. Autossa matkalla yliopistolle, asuntooni, kuntosalille, uimahallille, arabian tunnille, ruokakauppaan. Ihan kaikkialle. Tänään päätin kapinoida ja kävellä uimahallille. Matka on jalan noin kahdeksan minuuttia ja tähän asti olen taittanut sen aina autolla (jep…). No, olihan se vähän haastavaa ilman kunnollista jalkakäytävää, mutta selvisin (hahaha). Auringon laskettua jouduin tosin soittamaan kuljettajalle, sillä en uskaltanut kävellä pimeässä autojen keskellä takaisin kotiin.

Expateista monet ajavat myös itse. Minulla ei ole ajokorttia, eikä tällä hetkellä myöskään kiinnostusta sellaisen hankkimiseen.

Liikenne on semi-kaoottinen, mutta toistaiseksi suuremmilta hirvityksiltä on vältytty.

On kuumaa ja kosteaa. Kuumuudesta pidän, kosteaus sen sijaan on…no, tiedättehän, tukalaa. 

Asukriiseiltä olen välttynyt valitsemalla vaatteet illalla. Valkoiset farkut ja puuvillahameet ovat olleet suosikkejani. Huivi on ehdottoman tärkeä, sillä sisällä on todella viileää.

Jenkeissä asuessani kelasin aina, kuinka siellä on epätasa-arvoista. Briteissä taas huokailin luokkayhteiskunnalla. No, Yhdysvaltojen ja Britannian tilannetta ei voi edes verrata Qatariin. Täällä luokkayhteiskunta voi todella hyvin ja se on täydellisen näkyvää. 

Olen tehnyt pikaisen visiitin Msheireb-museoon. Näyttelyjen laatu on todella korkea ja tilat hurmaavat. En malta odottaa, että pääsen Islamilaisen taiteen museoon. 

Arkkitehtuuri Education Cityssa on mielenkiintoista ja erityisesti viheralueet puhuttelevat. Valitettavasti juuri nyt on liian kuuma viettää pidempiä aikoja ulkona. Kuulemma ensi kuussa helpottaa. 

En ole tohtinut katsoa päivittäisiä askeleita. Kuten jo sanoin, kuljen autolla kaikkialle ja se on todella valitettavaa. En malta odottaa ”talvea” ja mahdollisuutta kävelylenkkeihin ja polkupyöräilyyn. 

Havaintoni ovat katkonaisia, aivan kuten mielenikin tällä hetkellä. Pää on täynnä to do -listoja ja työpöytä erilaisia muistilappuja. Veriryhmätodistus, pankki!!!!, lähetä xyz henkilölle abc. Viikonloppuna aion ottaa pienen tauon kaikesta järjestämisestä ja suunnata tutkimaan vanhaa Dohaa. 

So far so good, tekstasin ystävälle taannoin. Arki on sitä tavallista rutiinien etsintää vielä toistaiseksi. Missä tehdä ruokaostokset? Minkä kuntosalin valitsisi? Kuka voisi olla päiväkahvikaverini? Löydänkö kavereita? Osaanhan käyttäytyä paikallisen kulttuurin normien mukaisesti? 

—

Life in Doha atm: hot & humid.