Butterfly, Sugar…Baby?
Kaikki hyvin. Olo on lempeä, vastaan ystäväni tiedusteluihin, millaista Dohassa on.
Viime viikkoni kulminoituvat ensimmäiseen virkkeeseen. Oikeastaan koko aikani täällä, kohta kaksi kuukautta, voi typistää noihin sanoihin. On lämmintä, on aurinkoista, on sopivan kiire, on mielenkiintoisia juttuja ja älyllisiä haasteita – ennen kaikkea on. On jotakin, menosuunta, suunnitelmia, sellaista just sopivaa draivia, mutta ensisijaisesti on – tämä hetki ja minun näköiseni elämä. Kaikenlaisen ajelehtimisen (toisin sanoen kreisi elämäni New Yorkissa) jälkeen aavikkoarki (paremmin sanottuna asfalttiarki) tuntuu tosi, tosi kivalta.
Torstaina tanssin Crazy Townin Butterflyn tahtiin.
Come my lady
come come my lady
you’re my butterfly, sugar baby.
En muista, milloin viimeksi olisi hymyilyttänyt yhtä paljon. Kenties se johtui siitä, että olin kokonaan unohtanut ko. biisin olemassa olon. Voi sitä uudelleen kuulemisen riemua. Hymy ja riemu saattoi johtua myös eräänlaisen onnellisuuden paikantamisesta: lämmintä, lempeää, palmuja ja ainakin neljät hymykuopat kattavaa. Jos tämän hinta on jatkuva autossa istuminen ja epäsäännöllisen säännölliset miniturhautumiset, so be it.
Olotilojen tutkiskelun lisäksi viikonloppuun mahtui ystäväpariskunnan adoptoima hännätön kissa Igor, mantelilikööriä, kolmetuntinen illallinen Damasca-ravintolassa, toinen huomattavasti lyhyempi illallinen Hakkasanissa, jäätelöä Mäkkärin autokaistalta ja kaksi pitkää ja verrattain laiskaa aamua.
Lauantaina tein vimmatusti muistiinpanoja ja täydensin to do -listaani. Kaktuskaupoille mars!!! What to see in Sri Lanka? Soita Alice! Tarkista, milloin lento!!!! Pyydä Mariaa tuomaan untis+kengät. (Jep, kieleni on rumaa Finglishia ja se saa minut välillä todella turhautuneeksi, mutta minkäs teet.)
Mutta niin, kaktukset ja palmut ovat olleen viime aikoina mielessä. Palmun hankkiminen lienee vähän hankalaa, mutta kaktukset toimisivat hyvinkin. En ole löytänyt Dohasta kunnon kukkakauppaa vielä (tai siis, tarpeisiini sopivaa. Mikäli haluaisin lähettää rakastajalleni kymmenen tusinaa punaista ruusua, se onnistuisi.), mutta olen kuullut huhuja parista hyvästä (low key!!!) torista.
—
Another week, another weekend, another crazy amount of food consumed and enjoyed.