Petits plaisirs d’été

Mietin pitkään, onko edes tarpeellista kirjoittaa kesämme pienistä iloista – koko kesähän on ollut yhtä iloa ja nautintoa tähän saakka.

Ulkomailla asuessani olen aina tuntenut kroonista kaipuuta Suomen suveen. Nyt olen täällä – ja se on sanoinkuvaamattoman ihanaa. 

Laukkuna on toiminut eritoten kori (oman elämänsä Jane Birkin jne.) ja mansikoita on syöty niin aamiaisella, lounaalla, päiväkahvilla ja iltapalalla (mielestäni suomalaisten kesämansikoiden tasolle yltävät vain italialaiset fragolini – metsämansikat – mutta toisaalta nekin ovat Suomessa erinomaisia). Olen syleillyt kesäsadetta, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin ja ihastellut valon määrää. Hokenut mielessäni, miten voi olla, miten voi olla näin kaunista; näin vihreää ja sinistä, näin uskomattoman kaunista? 

Ja sitten on tietysti Savonlinnan oopperajuhlat, maailman ihanin Aarno Cronvall oopperapäivän avauksissa Satamapuistossa ja höyrylaivat. (OK, höyrylaivat eivä kuulu arkielämääni muuten kuin visuaalisesti ja auditiivisesti, mutta a girl can dream). Ooppera ei nyt ehkä kuulu jokaikiseen päivään, mutta rakas harrastus se on, ja odotan suurella innolla kesän oopperoita täällä Savonlinnassa.