Unettomia öitä, oopperaa ja kesävieraita (eli heinäkuusta)

Heinäkuuni kului lähinnä oopperan, vieraiden ja unettomien öiden merkeissä.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, olin muutaman päivän Pietarissa pienellä ”hermolomalla” (eli yritin olla lomalla omasta itsestäni siinä onnistumatta.) Pietarissa ns. oopperakauteni alkoi Verdin La traviatalla Pietarin kamarioopperassa ja jatkui Puccinin Gianni Schicchilla Mariinskissa. Oopperoiden välissä, kahden päivän aikana kävelin 50km. Eli sellainen loma se…

Loppukuusta teimme pienen retken Valamon luostariin vanhempieni, sisareni ja qatarilaisen ystäväni kanssa. Olemme vierailleet luostarissa perheeni kanssa yleensä noin kerran vuodessa, joko joulukuussa tai kesällä. Luostarialue on rauhallisuudessaan ja hengellisyydessään jotenkin todella koskettava. Ja kerrottakoon myös, että siellä sijaitseva kirpputori-kirjakauppa on aina täynnä todellisia aarteita. Tälläkin kertaa löysin yhden museologian väitöskirjan, jota olen etsinyt jo pienen ikuisuuden.

La Scala hurmasi Olavinlinnassa, mutta omat produktiot eivät tällä kertaa täysin vakuuttaneet. Linnan tunnelmaa ei kyllä voita mikään, ei Met, ROH tai Mariinski. Olavinlinnassa ja Savonlinnan vanhassa keskustassa on vain jotain maagista!

Koska suurin osa heinäkuustani kului vieraiden kestitsemisen ja seurustelun merkeissä (ei pidä ymmärtää väärin: se oli ihanaa ja olen niin onnellinen, että ystäviäni tuli vierailulle Suomeen.), ei minulle oikeastaan jäänyt aikaa omille asioilleni. Eli heinäkuulta ei jäänyt sen suurempia lukusuosituksia tai ajatuksia, joita voisin jakaa teille.

Sen sijaan voisin kirjoittaa univaikeuksista ja siitä, kun ei todellakaan ole parhaimmillaan. No, emme kai voi koko ajan ollakaan. Täytyy pyrkiä siis armollisuuteen – mutta miksi armollisuus itseään kohtaan on usein kaikista vaikeinta? Kenties siinä voisi olla heinäkuutani yhdistävä teema.

Siispä: parempaa (ja armollisempaa) elokuuta meille kaikille toivottaen…