Miltä rakkaus tuoksuu?

Rakkaus on tuoksunut koko elämäni ajan Lancômen Trésorilta. Ensimmäiset tuoksumuistoni liittyvät äitiini ja hänen silloiseen signature-hajuveteensä. Äideistä puheen ollen, rakkaus tuoksuu myös Armanin Acqua di Gioialta. Isoäitini kylpyhuoneessa oli aina Acqua di Gioiaa ja kauniissa peltipurkissa papiljotteja. YSL:n L’Homme tuo myös mieleen rakkauden ja ennen kaikkea minulle niin rakkaan isäni. Isä tuoksuu myös turvalta ja hellyydeltä, kylmäsavulohikeitolta ja mustalta kahvilta. 

Yhdessä vaiheessa rakkaus tuoksui Diorin Higher Energylta ja Sauvagelta. Sittemmin se on tuoksunut Givenchyn Gentlemen Onlylta. 

Isäni ja muiden elämäni miehien välissä on ollut myös kai muita tuoksuja, mutten osaa nimetä niitä. Nenäni tunnistaa ne kyllä. Kuten silloin kerran metrossa Milanossa, Montenapoleonen ja Turatin pysäkkien välimaastossa, kun olin aivan sata prosenttisen varma, että entinen poikaystäväni on siellä myös. No, ei ollut, mutta tuo tietty tuoksu, jota myös eräs italialaisherra kantoi myös, muistuttaa hänestä yhä. Sellainen vähän myskinen ja savuinen, mutta aavistuksen pirskahteleva. Hyvin samankaltainen kuin itse mies. 

Rakkaus tuoksuu ehdottomasti myös sisareltani. Hän ei käytä parfuumeja oikeastaan ollenkaan, joten voin vain muistella hänen tuoksuaan, joka on kertakaikkisen ihana. Ja hän tietysti tuoksuu pyyteettömälle rakkaudelle, meidän ihanalle lapsuudelle, satumaisille leikeille ja mun omalle. Vaikka tietysti hän, sisareni, on omansa ja ihmisensä. Isosiskon äänellä ja rakkaudella tässä vain puhun. 

Rakkaus tuoksuu myös mereltä ja järveltä. Ei liene merituulea universaalimpaa tuoksua minulle. Rakkaus tuoksuu ehdottomasti myös nurmikolta ja raikkaalta syysaamulta. Erityisesti Suomessa se tuoksuu sanomalehdeltä ja juuri jauhetulta kahvilta. 

Rakkaus tuoksuu myös uusilta aluilta, jotka puolestaan tuoksuvat vastapaistetuilta croissanteilta, nahkakengiltä ja lentokoneilta. Mitä suuremmissa määrin rakkaus on alkanut tuoksumaan myös lämmöltä – tiedättehän sen aavistuksen raskaan tuoksun, joka velloo ilmassa sään ollessa harvinaisen lämmin, suitsukkeilta ja arabialaiselta kahvilta. Tänä syksynä rakkaus on tuoksunut myös Skandinaviksen Lempi-kynttilältä. Yhtenä toisena syksynä rakkaus oli yhtä kuin Diptyquen Figuier ”Verte”. 

Parasta rakkauden ja tuoksujen suhteessa on se, että vaikka rakkaus itse muuttaisi muotoaan (sehän ei nimittäin koskaan katoa, eihän…), tuoksu tuo mieleen sen saman tunteen ja levollisuuden. Niitä muistoja, jotka liittyvät rakkaisiin, lempeisiin hetkiin ei voita mikään. 

Kuvat Harry Gruyaert.

Tunis (1995), Moscou (1989), Tokyo (1996), Los Angeles (1982), Extremadura (1998).